HAASTATTELU: Rakkaudesta lajiin

Teksti: TUA

Teatteritiede antaa meille välineitä ja sanoja käsitellä teatterikokemuksia ja havaintoja teatterista. Se auttaa sanallistamaan asioita, jotka muuten jäisivät huomiotta. Teatterintutkimus ja teatterikokemus voivat kohdata.

  

Mikä on T-efekti? Ja millainen porukka valikoitui T-efektin kirjoittajiksi ensimmäiseen kirjaanne Me teatterissa, teatteri meissä?  

Netissä teatteritekstien julkaisemisella aloittaneen T-efektin porukasta kaikki ovat opiskelleet Helsingin ylipistossa teatteritiedettä. Suurin osa meistä on valmistuneita, osa on jatko-opiskelijoita. Muutoin toimimme erilaisissa ammateissa. Nykyään muodostamme oikeastaan aika hyvän läpileikkauksen siitä, mitä kaikkea tämän koulutuksen tehneet ihmiset voivat ammatikseen tehdä.

Tähän kokoelmaan valikoituivat ne ihmiset, jotka saattoivat ottaa tälle aikaa eli käytännön asiat pitkälti määrittelivät sen, ketkä lopulta kirjoittivat teokseen. Meitä valikoitui siten tähän hyvinkin intohimoinen joukko sen takia, että kaiken muun tekemisen ohessa olemme tehneet tämän kirjan.  

Miten tärkeää teille on kokeilla erilaisia tekstimuotoja ja tyylejä? Me teatterissa, teatteri meissä -teos sisältää muun muassa pienoisnäytelmän, chatin, pakinan ja akateemisen pienoistutkielman. 

Heti alusta saakka koimme, että oli tarvetta siihen, että teatterista ja kirjoittamiseen ja keskustelemiseen olisi enemmän erilaisia muotoja olemassa. Ja heti alkuvaiheessa meillä oli tavoitteena toimia eräänlaisena linkkinä akateemisen maailman ja harrastajamaisten blogien välissä. On olemassa aivan ihania teatterikokemukselle vihkiytyneitä blogikirjoituksia ja sitten akateemista tutkimusta. Nämä olivat meistä turhan kaukana toisistaan. Me halusimme kirjoittaa tekstejä ja puhua sillä tavalla teatterista, että ne avautuisivat kumpaakin näistä maailmoista.   

Teatteritiede antaa meille välineitä ja sanoja käsitellä teatterikokemuksia ja havaintoja teatterista. Se auttaa sanallistamaan asioita, jotka muuten jäisivät huomiotta.  Teatterintutkimus ja teatterikokemus voivat kohdata.

Kirjallisuuskritiikissä ja kuvataidekritiikissä usein pidetään itsestään selvänä, että tietyt käsitteet hallitaan, mutta teatterista kirjoitettaessa näin ei jostain syystä ole. Mitä ajattelette tästä? 

Teatterin puolella teatteritieteen sanasto, ihan peruskäsitteet, puuttuvat usein esimerkiksi kritiikeistä.  

Ehkä syy on ihan jo siinä, miten teatteria lähestytään koulussa. Ei anneta samalla tavalla välineitä analysoida kokemusta kuin vaikkapa mitä kirjallisuuteen tarjotaan.  Meitä motivoi myös se, että olemme halunneet löytää kielen, joka sisältää akateemisen keskustelun käsitteitä, mutta on ymmärrettävää tavalliselle lukijalle.  

Mikä muuttui, kun T-efekti siirtyi netistä kirjaan? 

Tekstejä, joita tähän kirjaa tuli, hauduteltiin keskimääräisemmin pidempään. Netissä on helppoa kokeilla eri muotoja. Ja jos jokin ei toimi, niin siihen voi vaikka lisätä kommentin tai pitää sitä kiinnostavana kokeiluna. Tekstiä voi parannella ja muovata myös jälkeenpäin. Kirjassa näitä mahdollisuuksia ei ollut. Teemme nettiin meemejä ja hyvinkin lyhyitä tekstejä, jotka eivät ihan sellaisinaan toimi kirjassa.  Emme kuitenkaan lähtenet muuttamaan kenenkään tyyliä juuri kirjaan sopivaksi, vaan kaikki saivat kirjoittaa juuri sillä tavalla kuin halusivat. 

Miten päädyitte teemaan ”Me teatterissa, teatteri meissä”?  

Kun alettiin tätä kirjaproggista ylipäätään miettimään, niin me puhuttiin paljon siitä, että mistä me haluttaisiin kirjoittaa ja mikä olisi meidän juttu ja teema.  Ja pyrittiin siihen, että me haluaisimme kirjoittaa siitä, miten teatteri vaikuttaa meihin yksilöinä ja samaan aikaan teatterista yhteiskunnallisemmalla tasolla.   

Aika pitkälti kävi kuitenkin niin, että tosi monet tekstien ideoista tulivat ensin ja me löysimme niistä kaksi teemaa. Ne jutut, joita haluttiin kirjoittaa, solahtivat joko siihen, miten me olemme teatterissa tai siihen, miten teatteri näkyy meissä. Teema syntyi orgaanisesti.  

Kiinnitätte usein huomiota asioihin, joista ei välttämättä ole totuttu keskustelemaan, koska niitä on pidetty liian pieninä tai turhina, vaikka ne saattavat olla täysin olennaisia teatterikokemukselle. Miksi?  

Meille on tärkeää kirjoittaa rehellisesti teatterikokemuksista emmekä halua rajata mitään siitä kokemuksesta etukäteen pois. Me olemme tavoitelleet sitä, että meidän tekemisestämme voisi saada kiinni semmoisia hetkiä, että oli sitten lukija vihkiytyneempi tai vähemmän vihkiytyneempi teatteriin, se voisi löytää uusia lähestymiskulmia omiin teatterikokemuksiin. Ja että tuommoinenkin ja tuommoinenkin näkökulma on mahdollinen ja sallittu ja siihen voi keskittyä. 

T-efektin uusi kirja on lämminhenkinen, mutta samaan aikaan armottoman tarkka. Ovatko nämä piirteet teille tärkeitä?  

Meille on tärkeää yhdessä kirjoittaminen ja yhteisöllisyys. Keskustelemme ja annamme toisillemme palautetta teksteistä. Monet teksteistä syntyvät meidän välisistä keskusteluistamme. Voimme olla eri mieltä ja argumentoida tiukastikin, mutta rakkaus lajiin on kaiken kirjoittamisen pohjalla. 

Teidän teksteistänne viehättää se, että niissä ei käytetä välttämättä aikaa siihen, että todistetaan jonkun olevan oikeassa tai väärässä vaan kirjoitetaan omasta näkökulmasta niin hyvin kuin voidaan, jolloin lukijat voivat itse tehdä johtopäätöksensä. Kuulostaako tutulta? 

Meillä ei ole tarvetta päteä tai tuoda esille joku tietty näkökulma. Meitä ei porukkana aja mikään muu tarve kuin se, että me haluamme puhua ja kirjoittaa teatterista, me haluamme olla osa laajempaa keskustelua ja tuomme oman näkökulmamme ja panoksemme siihen. Toivomme, että teatterista kirjoitettaisiin ja puhuttaisiin enemmän.   

---