/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO
NÄKÖKULMA: Kosovolaisnäytelmä sohaisee Euroopan eliittikerhoa
Teksti: Susanna Kuparinen
Jeton Nezirajn näytelmän raaka ja ironinen nauru näyttää ohjaaja Susanna Kuparisen mukaan sen, millainen EU on niistä, joita ei kutsuta sen juhlapöytiin.
Tältä tuntuu elää historiaa, mietin, kun ensimmäiset uutiset Venäjän hyökkäysestä Ukrainaan päivittyivät sanomalehtien verkkosivuille. Koronapandemiasta oli kulunut vain hetki. Myös silloin elettiin historiallisia aikoja, kun koronapandemian seurauksena maapallosta tuli yhtäkkiä hyvin pieni ja ahdas, kulkutaudin ja sen vastatoimien yhdistämä ja erottama. Rokotteet jaeltiin niille, joilla jo ennestään oli paljon. Köyhät, syrjäytetyt ja osattomat jäivät nuolemaan näppejään.
Kosovolaisen kyynikko Jezon Nezirajn näytelmä näyttää, että historia ei tapahdu silloin kun me tulemme tietoisiksi siitä, että jotakin on tapahtumassa. Historia kirjoittaa itse itsensä salakavalasti katveissa, näkymättömissä ja sivupoluilla.
Nezirajn näkökulma on ulkopuolisen. Hänen kuvansa Euroopan unionista ei ole mairitteleva. EU näyttäytyy kaoottisena, ankarana, mielivaltaisena ja heikkoja kurittavana, omahyväisenä eliittikerhona.
Kuva: Majlinda Hoxha
EU on noita, joka laulaa seireenin laulua Euroopan syrjäytetyille pikkuvaltioille. Synkkä kuva selittyy ajankohdalla. Teksti on aikakapseli maailmanpolitiikan hulluun vuoteen 2016, jolloin kirjoitettiin se historia, jonka keskellä me nyt elämme, joka on nyt tehty näkyväksi.
Sinä vuonna tapahtui Brexit, USA:ssa nousi valtaan Trump, eikä Euroopan unionia tai sen suurvaltoja kiinnostanut ollenkaan mitä Venäjä puuhailee Krimillä. Eurooppalaista politiikkaa johdettiin Saksasta, liittokansleri Angela Merkelin työpöydän takaa.
Tekstistä kaikuva raaka, ironinen nauru ja hämmennys paljastavat ulkopuolisen katseen kautta, miten omituiselta kaikki näyttää niiden silmissä, jotka eivät pääse EU-kerhon juhlapöytiin kilistelemään.
Eurooppalainen valtapolitiikka tuottaa meille unionin kansalaisille paljon mannaa ja hyvää. Opiskelijavaihtoa, terveydenhuoltoa, keveitä rajanylityksiä, yhteneviä roaming-maksuja, aitoa yritystä taltuttaa korruptio ja saada veronkiertäjät aisoihin, turvaa ja yhtenäisyyttä.
Samaan aikaan Kosovosta on katsottu ihmeissään kuinka demokraattisia arvojaan mainostava kerho tekee maakaasukauppaa Venäjän kanssa, katsoo ohi Putinin touhuja Krimillä ja nöyryyttää polvilleen Kreikan kaltaisia pikkumaita armottomalla valtionbudjetin leikkausohjelmalla. Leikkaa kaikkein hädänalaisimmilta ja hukuttaa Välimereen tuhansia pakolaisia.
Ainoa syy kuulua kerhoon on, Neziraj tuntuu väittävän, että sen ulkopuolella on vielä hirveämpää.
Loppupeleissä ihminen on kasa lihaa, joka haluaa kuulua johonkin ja jollekin. Joka huutaa ennen kuin seuraava pommi iskeytyy: antakaa jo se leima! Joka kaipaa isää ja äitiä kertomaan, että kaikki on hyvin ja vanhemmat hoitavat homman oikeudenmukaisesti. Jatka sinä vaan uniasi ja aamulla saat mehua ja pullaa.
Saatat innostua myös näistä
Kolumni: Totuuden (ja tekstin luonteen) nimissä
Teksti: Arda Yildirim
Median tehtävä on toimia vallan vahtikoirana, faktuaalisen informaation levittäjänä sekä keskusteluareenana. Nämä kolme journalismin funktiota ovat jääneet mieleeni keväästä 2011, jolloin luin valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän oppiaineen pääsykokeisiin.
TUA:n HAASTATTELU: Tietokirja, jonka sanat tulevat suoraan ruumiista
Teksti: TUA
Nelson Mandela on sanonut, että jos puhut ihmiselle kielellä, jota hän ymmärtää, asia menee hänen järkeensä, mutta jos puhut hänen äidinkielellään, sanat menevät sydämeen. Ihmisen suhde omaan äidinkieleensä on ruumiillinen. Jotta suomalainen taidekeskustelu pysyy elävänä ja ruumiillisena tarvitaan hyviä käännöksiä. Mutta miten tällainen merkityksellinen suomennos tehdään? Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikkaa -teoksen (2018/2004, Niin & Näin) kääntäjä Elina Halttunen-Riikonen kertoo, miten ja miksi teos kääntyi suomeksi. Ahmedin teos on Tuntoisia ruumiita –
ESSEE: Muistikirjan muotoinen minä
Teksti: Olga Palo
Kuva: Aino Nieminen
Harry Potter ja salaisuuksien kammio -kirjassa Ginny Weasley löytää Lordi Voldemortin vanhan päiväkirjan, ja Voldemort alkaa elää Ginnyn kautta. Voldemortin muisto elää päiväkirjassa, ja päiväkirjansa kautta hän saa tahtonsa toteutumaan. Kirja ei siis ole ainoastaan Voldemortin muistiinpanoja elämästä, vaan jollain tapaa kirjoitusajankohdan nuori kirjoittaja itse – Voldemort arkistoituna päiväkirjaan.