Nopeemmin, helpommin -näytelmä

Kuva: Venla Helenius

Milka Luhtaniemen teknologiakriittinen, todellisuuspakoinen ja unenomainen queer-näytelmä Nopeemmin, helpommin sai kantaesityksensä Mad House Helsingin näyttämöllä 15.4.2025. Mad House julkaisi ensi-illan yhteydessä teoksen työryhmän haastattelun, josta TUA uudelleenjulkaisee nyt näytelmän kirjanjulkaisun yhteydessä Milka Luhtaniemen osuuden.

Koko haastattelun, eli #digiteatterin ohjaaja Maria Oivan ja Aku Meriläisen osuuden sekä lisää Queer Ai -projektista, jonka päätösosa Nopeemmin, helpommin on pääset lukemaan tästä linkistä.

Mad House Helsinki: Kirjoitit Nopeemmin, helpommin -näytelmätekstin tekoälyn kanssa. Millaista oli kirjoittaa tekoälyn kanssa dialogissa ja kuinka paljon annoit valtaa sille? Kuinka se ohjaili sinua? Miten tekoäly kehittyi sinun ja sen välisessä dialogissa?

Milka Luhtaniemi: Tekoälyn kanssa kirjoittaminen oli alkuun varsin haasteellista, sillä tekoälyn koulutusmateriaalina ei ollut kirjoittamisen hetkellä (vuosina 2023–24) käytetty erityisen kiinnostavaa kieliaineistoa. Tämä on minusta sinänsä hyvä, koska suhtaudun kriittisesti taiteellisen tiedon käyttämiseen kielimallien kehittämisessä (mm. kirjailija Carmen Maria Machado on puhunut tästä kriittiseen sävyyn julkisuudessa). Oma kielentajuni hankasi voimakkaasti tekoälyn tuottamaa kieltä vastaan, ja koin kirjoittavani jonkinlaisen pastissikieltä suoltavan välineen kanssa. Pitkään olinkin työskentelyssäni jotenkin epätoivoinen.

Metodiin oli kuitenkin tärkeä sitoutua, sillä projektin tavoitteena oli tutkia tekoälyn mahdollisuuksia taiteellisessa työssä. Sinänsä koin itsekin varsin keskeiseksi tehdä tätä kokeilu- ja epäonnistumistyötä itse, runoilijana ja kirjailijana, antamatta ratkaisuja teknologia-asiantuntijoiden hoidettavaksi.

Kirjoitustyön aikana huomasin, että en voinut kokeilusta huolimatta kouluttaa tekoälyä muistamaan aiempia kohtauksia ja kehittämään esitystekstiä tuon muistin pohjalta. Se oli ensimmäinen ongelmani. Toinen keskeinen ongelma oli, että tekoäly ei liioin ymmärtänyt alatekstiä, eli näytelmän sanomattomassa väreilevää jännitettä. Juuri sen alatekstin ja piilotetun, huikaisevan jännitteen kanssa halusin työskennellä, sillä tavoitteeni oli saada esitysteksti tietyllä tavalla liikkeelle, lentoon. Päätin erilaisten kokeilujen myötä kehittää sellaisen dramaturgisen rakenteen, joka mahdollistaisi sen, että esityksen lähtötilanne sekä sen alateksti ja jännite olivat minun hallussani. Tekoäly olisi siis vähän niin kuin huoneessa humiseva läsnäolo, mutta minä itse rakensin huoneen ja maalasin seinät.

Kehitin lopulta näytelmän premissin niin, että keinotekoisuus ja epätoden tuntu ovat osa tekstin dramaturgiaa. Premissi on tämä: Kaksi hahmoa tapaa ja he eivät muista mistä tuntevat toisensa. Heidän välillään on jonkinlainen yhteys, syvästi intiimi tunnistamisen kokemus. Kyse on siis rakkaustarinasta, siitä miten tavataan ensi kerran. Näytelmään kehittyy tietynlainen muistelemisen ja unohtamisen kierre, jatkuva variointi. Hahmot tavallaan harjoittelevat sitä, miten tapaavat ja miten ovat yhdessä. Tämä on minusta syvästi inhimillinen kokemus, ja se on myös miten muisti ja kognitio toimivat. Myös rakkaussuhteissa jatkuva toisinto ja toisaalta unohtaminen tekevät hiljaista työtä, niin hyvässä kuin huonossa.

Annoin tekoälyn kirjoittaa samoista kohtauksista erilaisia versioita, ja kun tekoäly kirjoitti kielivirheillä ryyditettyjä, kopion tuntuisia kohtauksia edellisistä, se vain palveli tarinan etenemistä. Yleisö ja hahmot itse saavat itse arvioida, mikä tuntuu todelta ja missä on jonkinlainen epätodellinen särö, virhe tai glitch. Mielestäni ihmissuhteissa ja vuorovaikutustilanteissa on sisäsyntyistä kömpelyyttä ja aukkoisuuta, joten tekoälyn tuottamat kummallisuudet tuntuivat erikoisella tavalla tarpeellisilta kerronnan syventämiseksi.

Ja toisaalta hetkittäin myös kielen materiaalisuus tulee esiin: eräässä työvaiheessa annoin tekoälyn kirjoittaa puhekielellä kirjoitetun kohtauksen uudelleen antamatta sen ihmeempiä ohjeita. Tekoäly kirjoitti kohtauksen toiminnan hyvin samankaltaiseksi kuin omassa kohtauksessani, mutta lisäsi kohtaukseen merkillisen tuntuiset parenteesit ja käänsi kielen kauttaaltaan yleiskielelle. Näyttämöllä puhe- ja kirjakielen välillä vaihtaminen tarkoittaa monesti valtavaa muutosta esittämisen tapaan. Tällaisilla pienillä muutoksilla sain siis aikaan isoja käänteitä, ja jokin aivan tarpeellinen pieni epäjohdonmukaisuus purkautui tekstin poetiikkaan.

Työ oli hirveän haastava, mutta lopulta rakastin tämän tekstin kirjoittamista ja se välkehti mielessäni todella kauan. Tekoälyä kannattaa mielestäni käyttää hyvin harkiten myös sen ympäristövaikutusten ja poliittisten ongelmakohtien vuoksi, mutta toisaalta tuntuu keskeiseltä, että esityksentekijät voivat sanoa jotain tästä ilmiöstä ja tuotantotavasta, joka on peruuttamattomasti tullut jäädäkseen.

Milka Luhtaniemen Nopeemmin, helpommin julkaistaan 9.8.2025 klo 12 Tampereella, Ravintola Telakan 2. kerroksessa. Tilaisuus on kaikille avoin. Tilaisuudessa käydään keskustelu Tekoäly ja näytelmä, jonka moderoi vapaa kirjoittaja Hanna Helavuori ja johon osallistuvat Luhtaniemi ja teoksen kantaesityksen ohjannut Maria Oiva Queer AI -hankkeesta.

Kirjan julkaisua on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto. Kirjaa ei olisi julkaistu ilman #digiteatterin ja Mad House Helsingin tukea.

---