/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO
NÄKÖKULMA: Kosovolaisnäytelmä sohaisee Euroopan eliittikerhoa
Teksti: Susanna Kuparinen
Jeton Nezirajn näytelmän raaka ja ironinen nauru näyttää ohjaaja Susanna Kuparisen mukaan sen, millainen EU on niistä, joita ei kutsuta sen juhlapöytiin.
Tältä tuntuu elää historiaa, mietin, kun ensimmäiset uutiset Venäjän hyökkäysestä Ukrainaan päivittyivät sanomalehtien verkkosivuille. Koronapandemiasta oli kulunut vain hetki. Myös silloin elettiin historiallisia aikoja, kun koronapandemian seurauksena maapallosta tuli yhtäkkiä hyvin pieni ja ahdas, kulkutaudin ja sen vastatoimien yhdistämä ja erottama. Rokotteet jaeltiin niille, joilla jo ennestään oli paljon. Köyhät, syrjäytetyt ja osattomat jäivät nuolemaan näppejään.
Kosovolaisen kyynikko Jezon Nezirajn näytelmä näyttää, että historia ei tapahdu silloin kun me tulemme tietoisiksi siitä, että jotakin on tapahtumassa. Historia kirjoittaa itse itsensä salakavalasti katveissa, näkymättömissä ja sivupoluilla.
Nezirajn näkökulma on ulkopuolisen. Hänen kuvansa Euroopan unionista ei ole mairitteleva. EU näyttäytyy kaoottisena, ankarana, mielivaltaisena ja heikkoja kurittavana, omahyväisenä eliittikerhona.
EU on noita, joka laulaa seireenin laulua Euroopan syrjäytetyille pikkuvaltioille. Synkkä kuva selittyy ajankohdalla. Teksti on aikakapseli maailmanpolitiikan hulluun vuoteen 2016, jolloin kirjoitettiin se historia, jonka keskellä me nyt elämme, joka on nyt tehty näkyväksi.
Sinä vuonna tapahtui Brexit, USA:ssa nousi valtaan Trump, eikä Euroopan unionia tai sen suurvaltoja kiinnostanut ollenkaan mitä Venäjä puuhailee Krimillä. Eurooppalaista politiikkaa johdettiin Saksasta, liittokansleri Angela Merkelin työpöydän takaa.
Tekstistä kaikuva raaka, ironinen nauru ja hämmennys paljastavat ulkopuolisen katseen kautta, miten omituiselta kaikki näyttää niiden silmissä, jotka eivät pääse EU-kerhon juhlapöytiin kilistelemään.
Eurooppalainen valtapolitiikka tuottaa meille unionin kansalaisille paljon mannaa ja hyvää. Opiskelijavaihtoa, terveydenhuoltoa, keveitä rajanylityksiä, yhteneviä roaming-maksuja, aitoa yritystä taltuttaa korruptio ja saada veronkiertäjät aisoihin, turvaa ja yhtenäisyyttä.
Samaan aikaan Kosovosta on katsottu ihmeissään kuinka demokraattisia arvojaan mainostava kerho tekee maakaasukauppaa Venäjän kanssa, katsoo ohi Putinin touhuja Krimillä ja nöyryyttää polvilleen Kreikan kaltaisia pikkumaita armottomalla valtionbudjetin leikkausohjelmalla. Leikkaa kaikkein hädänalaisimmilta ja hukuttaa Välimereen tuhansia pakolaisia.
Ainoa syy kuulua kerhoon on, Neziraj tuntuu väittävän, että sen ulkopuolella on vielä hirveämpää.
Loppupeleissä ihminen on kasa lihaa, joka haluaa kuulua johonkin ja jollekin. Joka huutaa ennen kuin seuraava pommi iskeytyy: antakaa jo se leima! Joka kaipaa isää ja äitiä kertomaan, että kaikki on hyvin ja vanhemmat hoitavat homman oikeudenmukaisesti. Jatka sinä vaan uniasi ja aamulla saat mehua ja pullaa.
Saatat innostua myös näistä
HISTORIA: Hybristä ja futuristiklubbaajia – avaimia 1980-luvun esitysten ruumiisiin
Kuva: Sakari Viika. Kuvassa futuristiklubbaaja Bottalla vuonna 1981.
Teksti: Marja Silde
”Siinä missä 1980-luvun esityskulttuuri teki irtiottoa aiemmasta säyseästä, mukautuvasta ja oppivasta ruumiista, tuli tilalle ruumis, jonka oletettiin nyt kerryttävän inhimillisiä pääomia itseensä esityksenä muille. Ruumis oman itsen yrittäjyyden tärkeimpänä käyntikorttina oli/on osa kapitalismin murrosta ja yksilöille sälytettyä vastuuta osastaan yhteiskunnassa. Eli se, mikä aluksi tuntui ruumiin vapautumiselta, sisälsi kuitenkin ruumiin uudenlaisen haltuunoton.” Teatterintutkija ja esitystaiteilija Marja Silde lähestyy 1980-luvun suomalaisen teatterin ruumiillisuutta nykypäivän näkökulmasta ja tarjoaa avaimia sen ymmärtämiseen.
Kahdeksan olennaista
Teksti: Noora Dadu Kuva: Ilkka Saastamoinen.
Minun Palestiinani ja Fail -teoksen kirjoittajan Nooran Dadun seitsemän nostoa hänelle tärkeistä palestiinalaistaustaisista taiteilijoista ja kirjoittajista.
7 kirjoitettua koreografiaa – A Book of Dances ilmestyy 10.11.2024
Teksti: TUA
Kuva: Aino Nieminen
Teatterin Uuden Alkukirjaston kahdeksas peruskivi on koreografi, esiintyjä ja kuvataiteilija Anne Naukkarisen toimittama A Book of Dances. Teos koostuu seitsemästä kirjoitetusta koreografiasta. Kirjoittajina ovat Naukkarisen lisäksi Suomessa asuvat taiteilijat Laura Cemin, Mikko Niemistö ja Marika Peura sekä Ruotsissa toimivat taiteilijat BamBam Frost, Ofelia Jarl Ortega ja Pontus Pettersson. Kirja on kustannettu yhdessä Liikkeellä Marraskuussa -festivaalin kanssa. Jututimme Annea teoksen syntyprosessista julkaisujuhlien alla.