NÄKÖKULMA: Taide elinolosuhteiden takaajana

Kuva: Chen Chun-Lun. Outi Pieski Matriarkaatissa (2022)

Teksti: Mia Hannula

Tanssikriitikko Mia Hannula kirjoittaa siitä, miten Matriarkaatissa esiäitien matriarkaalinen huolenpidon kulttuuriperintö viitoittaa paluuta kohti suvereenia yhteyttä maahan.

It does not matter where poetry goes

If no one can heal the poisoned earth

Revive it

“We need you to look at these landscapes because your future hangs on to it, too.

Pauliina Feodoroff

We keep the carbon sunk here for you, since 1/3 of all soil-based carbon is in the Arctic area.”

Videoinstallaatiossa Matriarchy

Teatterikirjoittaja Hanna Helavuori käsittelee teoksessaan Tuntoisia ruumiita – Miten ollaan teoksissa, maailmassa? (2022) esitystaiteen aktivistista regeneratiivista ruumillisuutta. Taidetta, joka ei surkastu itseensä tai välttämättömyyksien politiikkaan vaan toimii kokonaisvaltaisella ja todellisia vaikutuksia aikaansaavalla otteella.

Tämä todentuu kolttasaamelaisen taiteilija ja maansuojelija Pauliina Feodoroffin teoksessa Matriarkaatti. Suomen ensi-iltansa 1.12. Zodiakissa saanut näyttämöteos oli aiemmin esillä videoinstallaation ja esityksen muodossa osana tämänvuotista Venetsian biennaalin Sámi-paviljongin näyttelykokonaisuutta.

Sámi-paviljongin toteutuksessa taide avautuu moninaisiin sosiokulttuurisiin, yhteiskunnallisiin ja ekologisiin yhteyksiin. Saamelaiset ja ylirajainen Saamenmaa olivat nyt ensimmäistä kertaa kansanakuntana edustettuna kansallisvaltioiden mukaan esittäytyvissä näyttelypaviljongeissa. Suomen edustajan Feodoroffin mukaan biennaali antaa näin immateriaalisen tunnustuksen saamelaisten suvereniteetille (Säkö 2022).

Kolonialismiin kytkeytyvän taiteen näyttämöllä toteutus edellyttää erinäisiä dekoloniaalisia, valtarakenteita purkavia ja marginalisoidun äänen keskittäviä käänteitä. Saamenmaan paviljongin kuraattori Katya García-Antónin mukaan kokonaisuus toimii eräänlaisena itsehallinnon ja itsemääräämisoikeuden kuvittelun ja niiden käytännön harjoittamisen tilana.

Suvereniteetti terminä ilmentää kulttuurienvälisen kääntämisen tarvetta, sillä kulttuurikohtaisesti määrittyvänä se avaa kokonaan erilaisen tavan ajatella (ks. Kuokkanen 2019). Länsimaisessa ajattelussa suvereniteetti käsitetään valtiollisessa kehyksessä, rajatun maa-alueen omistamisena ja hallinnointina. Alkuperäiskansan elävässä kulttuuriperinnössä se puolestaan ymmärretään maayhteyteen perustavasti kytkeytyvänä kokonaisvaltaisena ruumiillisen olemisen, tietämisen ja toiminnan tapana.

Paviljongin teoksissa huomio kiinnittyy moninaisin tavoin läntisen ja alkuperäiskansan maailmankuvan sekä valtion ja itsemääräämisoikeudestaan taistelevan kansanryhmän suhteeseen. Tässä kulttuurienvälisessä kanssakäymisessä imperialistisen kansallisuusajattelun, kapitalistisen kulutusyhteiskunnan ja vihreän uuskolonialismin vastavoimana ilmenevät holistisen elämänmuodon ymmärrys kaiken yhteydestä ja keskinäisriippuvuudesta sekä tämän edellyttämästä yhteisvastuullisesta elämäntavasta.

Sámi-paviljongissa käsitellyt aiheet näyttäytyvät kriittisen ajankohtaisina myös laajemmin suhteessa nykyhallinnon politiikkaan, kuten saamelaiskäräjälain, ennallistamissäädösten sekä totuus- ja sovintokomission uudistustyön takkuamiseen sekä ekologisen kriisin käsittelyyn. Poliittinen tilanne ja ekokriisi edellyttävät kokonaisvaltaista kulttuurista uudelleenarviointia, jossa alkuperäiskansan nykyajassa elävät perinteet näyttäytyvät akuutin tähdellisinä – ja meille kaikille välttämättöminä.

Sámi-paviljongissa näkemästäni Matriarkaatti-esityksestä päällimmäisenä kokemukseeni painui teoksen ilmentämä valtasuhteiden dynamiikka: kolonisoitu kehollisuus, alistuksesta vapautuminen ja yhteisöllinen voimaantuminen.

Kolmiosaisen teoksen avaavassa osuudessa Ensimmäinen kohtaaminen alkuperäiskansakulttuurin vastavuoroista ja vastuullista yhteyttä rakentava anteliaisuus kääntyy sen hyväksikäyttöön. Anastaminen johtaa aneluun, välttämättömyyteen palauttaa takaisin maan ja yhteisön olemassaolon edellytykset.

Huutokauppa-osuudessa otetaan ikään kuin haltuun läntisen taiteen ja talouden käytännöt mutta ne valjastetaan kulttuuristen arvojen mukaisesti suojelutyöhön. Esityksessä taideteoksina esillä olevien kulttuurimaisemien katseluoikeudet ovat myös reaalisesti kaupan. Tuotoilla ostetaan kaupallisten hakkuiden tai muun teollisen maankäytön uhan alla olevaa maata. Maansuojelu turvaa meitä kaikkia koskettavia luonnontilasta riippuvaisia elinolosuhteita.

Teoksen päättävässä Matriarkaatissa esiäitien matriarkaalinen huolenpidon kulttuuriperintö viitoittaa paluuta kohti suvereenia yhteyttä maahan, siitä erottamattomaan kulttuuriin, edeltäviin sukupolviin, toislajisiin, yhteisöön ja kollektiiviseen elämänmuotoon.

Matriarkaatti-teos on taiteellinen osatoteutus laajemmasta, Feodoroffin johtamasta Miltä sopu näyttää -luonnonsuojeluhankkeesta, jossa kulttuuriperinteen tietotaidon elvyttämisen avulla korjataan ympäristövahinkoja ja ennallistetaan luontoa.

Mia Hannula

Lähteet:

Katya García-Antón: ”To Greet with Respect is to Listen”. Indigenous Art, Knowledge and Sovereignty. The Sámi Pavilion. 2022.

Hanna Helavuori. Tuntoisia ruumiita – Miten ollaan teoksissa, maailmassa? TUA. 2022.

Rauna Kuokkanen: Reconstructing Relations. Indigenous Self-Determination, Governance and Gender. Oxford University Press. 2019.

Maria Säkö: ”Tekoja eikä valistusta”. 10.2.2022. Suomenkuvalehti. https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/ohjaaja-pauliina-feodoroff-suojelee-pohjoisen-hiilinieluja-konkreettisin-toimin-en-usko-etta-vain-mielen-valistaminen-riittaa/

---