/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO
VIISI OLENNAISTA
Kuva: Niina Stolt
Teksti: TUA
Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa? innostaa katsomaan esityksiä, kirjoittamaan niistä ja lukemaan esityksistä kirjoitettuja tekstejä. Kirjan kirjoittaja Hanna Helavuori vinkkaa viisi hänelle tärkeää kirjaa.
1. Ahmed, Sara (2018/2004). Tunteiden kulttuuripolitiikka. Suomentanut Elina Halttunen-Riikonen. Niin & näin.
Sara Ahmedia voidaan pitää aikamme yhtenä keskeisimmistä ajattelijoista. Hänen kirjoituksensa edustavat niin sanottua affektiivista käännettä eli tunteista kiinnostunutta tutkimusta, joka on yleistynyt akateemisessa maailmassa viime vuosikymmenten aikana.
2. Bahtin, Mihail (2002/1965). Francois Rabelais: Keskiajan ja renessanssin nauru. Suomentaneet Tapani Laine, Paula Nieminen, Erkki Salo. Like.
Mihail Bahtin (1895-1975) piirtää kuvan koko kulttuuristamme keskiaikaisen karnevaalin ja renessanssin naurun kautta. Teoksellaan hän on luonut perustaa 1900- ja 2000-luvun humanistiselle tutkimukselle.
3. Barthes, Roland (1993/1973). Tekstin hurma. Suomentaneet Raija Sironen ja Erkki Vainikkala. Vastapaino.
Barthesin mukaan teksti voi tuottaa kahdenlaista tyydytystä: joko mielihyvää (ranskan plaisir) tai nautintoa (jouissance). Mielihyvä merkitsee tutunomaisuutta ja mukavuutta. Tekstin nautinto puolestaan särkee jatkuvuuden: siihen liittyy ekstaasin ja seksuaalisen nautinnon kaltaisia tuntemuksia, jotka aiheutuvat luetun odottamattomuudesta. Nautintoa tuottavat diskurssien moninaisuus ja eriaineksisuus.
4. Foucault, Michel (1998/1976-1984). Seksuaalisuuden historia 4. Tiedontahto; nautintojen käyttö; Huoli itsestä. Suomentanut Kaisa Sivonius. Gaudeamus
Seksuaalisuuden historia on Michel Foucault’n keskeisimpiä ja vaikutusvaltaisimpia teoksia. Foucault käsittelee siinä tiedon ja vallan suhdetta ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa. Seksuaalisuuden historian vaikutukset ovat olleet mittavat muun muassa konstruktionismiin sekä feministiseen sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimukseen.
5. Genet, Jean (1987/1963). Giacomettin ateljeessa. Suomentanut Sirkka Suomi. Saatesanat Ukri Merikanto. Taide.
Genet’lle puhuvat Giacomettin rosoiset, venytetyt pronssifiguurit ja jopa ateljeen pöly. Ne panevat hänet kirjaamaan vaikutelmia ja mielleyhtymiä, jotka johtavat syvälle ihmisen sisimpään, valheellisuuteen, yksilön arvoon, yksinäisyyteen ja kuolemaan.
6. Gustafsson, Laura ja Haapoja, Terike (2020). Nuppukirja. Maallisen elämän käsikirja. Helsingin kaupungin taidemuseo. (PLUS 1)
Miten unelmoida, miten matkustaa, miten leikkiä? Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan Nuppukirja – Maallisen elämän käsikirja antaa ehdotuksia siihen, miten elää ihmisenä maailmassa, jonka vanha ihmisenä olemisen tapa on vaarantanut. Kirjassa 37 haastateltavaa (taiteilija Eija-Liisa Ahtilasta runoilija Asiya Wadudiin) kartoittavat nykymaailman tilaa ja uusien elämänmuotojen mahdollisuuksia.
Saatat innostua myös näistä
NÄKÖKULMA: Hiljaisuuden ja tauon ero
Kuvat ja teksti: Aino Nieminen
Jokainen kuvavalinta on aina arvovalinta. Myös silloin kun kuva valitaan kuvapankista. Samaa arvovalintaa teemme sanoilla. Termit, joita käytämme, vaikuttavat siihen millainen maailma viestiemme myötä rakentuu. Se kertoo myös kenelle tai kenestä puhumme, kuka kuuluu joukkoon ja kuka jätetään ulkopuolelle.
TUA: 5 essentials
Text: TUA/Maria Säkö
Kid Kokko’s Disappearing – Passion is published in the middle of the hottest performance season. Inspired by Kid Kokko’s work, Maria Säkö recommends five things that also create new space to think, to be and to make art.
HISTORIA: Hybristä ja futuristiklubbaajia – avaimia 1980-luvun esitysten ruumiisiin
Kuva: Sakari Viika. Kuvassa futuristiklubbaaja Bottalla vuonna 1981.
Teksti: Marja Silde
”Siinä missä 1980-luvun esityskulttuuri teki irtiottoa aiemmasta säyseästä, mukautuvasta ja oppivasta ruumiista, tuli tilalle ruumis, jonka oletettiin nyt kerryttävän inhimillisiä pääomia itseensä esityksenä muille. Ruumis oman itsen yrittäjyyden tärkeimpänä käyntikorttina oli/on osa kapitalismin murrosta ja yksilöille sälytettyä vastuuta osastaan yhteiskunnassa. Eli se, mikä aluksi tuntui ruumiin vapautumiselta, sisälsi kuitenkin ruumiin uudenlaisen haltuunoton.” Teatterintutkija ja esitystaiteilija Marja Silde lähestyy 1980-luvun suomalaisen teatterin ruumiillisuutta nykypäivän näkökulmasta ja tarjoaa avaimia sen ymmärtämiseen.