TUA:n HAASTATTELU: Tietokirja, jonka sanat tulevat suoraan ruumiista

Teksti: TUA

Nelson Mandela on sanonut, että jos puhut ihmiselle kielellä, jota hän ymmärtää, asia menee hänen järkeensä, mutta jos puhut hänen äidinkielellään, sanat menevät sydämeen. Ihmisen suhde omaan äidinkieleensä on ruumiillinen. Jotta suomalainen taidekeskustelu pysyy elävänä ja ruumiillisena tarvitaan hyviä käännöksiä. Mutta miten tällainen merkityksellinen suomennos tehdään? Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikkaa -teoksen (2018/2004, Niin & Näin) kääntäjä Elina Halttunen-Riikonen kertoo, miten ja miksi teos kääntyi suomeksi. Ahmedin teos on Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa? -tekstikokoelman kirjoittaneelle Hanna Helavuorelle tärkeä kirja.

TEKSTI: TUA

Miksi sinusta oli tärkeää kääntää juuri tämä teos?

Kirja avaa todella hyvin esimerkiksi, miten äärioikeiston nousua ja rasismin valtavirtaistumista tuotetaan yhteiskunnassa. Suomi on suomenkielisille ajattelun kieli. Tarvitsemme käännöksiä, jotta saisimme tekstejä oman ajattelumme kielellä. Englannin ylivalta on niin suuri, että ainakin tällaiset alan modernit klassikot on hyvä olla saatavilla myös suomeksi.

Mikä kääntämisessä oli antoisinta?

Ahmed hyödyntää tekstissään paljon henkilökohtaisia kokemuksia, esimerkiksi kuukautiskivun kokemusta tai sitä, miltä tuntuu kun äiti sairastuu. Ne eivät ole tehokeinoja vaan toimivat ikään kuin hänen kirjoittamisensa takana. Vaikka teksti on tavallaan hyvin teoreettista, niin kaikki palautuu hänen omaan ruumiiseensa ja henkilöhistoriaansa ja se tekee asioista ymmärrettävämpiä.

Keksitkö uusia käsitteitä suomen kieleen?

Kääntäessäni pyörittelin kovasti yksittäisiä sanoja ja sanontoja, jotta niistä ei tulisi liian itsestäänselviä. Ahmed käyttää sanaa surfacing. Käänsin sen ”pintautumiseksi”. Suomessa on ilmaisu ”nousee pintaan”, mutta se ei aivan vastannut näkemystäni siitä, mitä Ahmed tarkoittaa. ”Nousta pintaan” tarkoittaa, että jokin tietty asia, vaikka norppa, nousee pintaan, mutta ”pintautuminen” on erilainen prosessi. Siinä ei välttämättä nouse pintaan mitään tiettyä asiaa vaan ollaan paljon enemmän aiemmin sanallistamattoman äärellä.

Monet ilmaisut, joita käytetään vertauskuvina ovat jo kadottaneet yhteyden siihen, mistä ne ovat saaneet alkunsa eivätkä oikein tarkoita mitään. Siksi oli tärkeää löytää juuri oikeat ilmaisut. Esimerkiksi emootio on eri asia kuin tunne. Lisäksi joitain sanoja piti outouttaa, jotta ne haastavat lukijaa ajattelemaan itsestäänselvyytenä ottamisen sijaan.

Oliko kirja sinusta vaikea kääntää?

Ahmed käyttää kirjoittajana todella teoreettista apparaattia ja yksittäisillä sanoilla on valtava painoarvo hänen kirjassaan. Siksi yksittäisten sanojen valinta käännösprosessissa oli haastavaa. Sain paljon apua eri alojen asiantuntijoilta, jopa niin paljon että sanon mielelläni, että tämän kirjan kääntäminen oli kollektiivinen työ.

Vaikeinta oli oppia luottamaan omaan tulkintaan. Käntäminen on jatkuva tasapainoilua sen kanssa, minkä verran pitää olla uskollinen alkutekstille ja milloin joutuu heilahtamaan oman tulkinnan puolelle. Aluksi pelkäsin kauheasti palautetta, mutta lopulta tajusin, että teen oman tulkintani tekstistä, en vain käännä teosta, sillä siihenhän pystyisi konekin. Aloin luottaa siihen että oma tulkintani on riittävä, enkä enää pelännyt ylikriittistä raatia. Kun käännös ilmestyi, se sai hyvän vastaanoton, mikä tietenkin tuntui mukavalta.

Kun kerron että olen kääntänyt kirjoja, niin ihmiset aivan ihastelevat, että sinä osaat niin hyvin englantia. En kuitenkaan itse ajattele, että kääntäminen on niinkään vain englannin osaamista, vaan ennen muuta tässä käännöstyössä velloin suomen kielessä. En ole saanut kääntäjän koulutusta ja olen kääntänyt teoksia vain aloilta, joihin olen perehtynyt, kuten filosofiasta ja feminismistä.

Yllättikö teoksen vaikutus suomalaiseen taiteeseen ja taidekeskusteluun, sillä nykyään juuri tämän teos vilahtelee paljon suomalaisessa kulttuurikeskustelussa sekä taiteilijoiden töiden innoittajana?

Sara Ahmed ei kirjoita valmiita totuuksia vaan tekstiä, josta jää langanpäitä ja syheröitä, mihin muut voivat tarttua. Tässäkin kirjassa voi tarttua johonkin yksittäiseen asiaan, joka kutsuu ajattelemaan ja tekemään jotain. Uskoisin että tämä on piirre, joka houkuttaa taiteilijoita, hekään kun eivät etsi valmiita vastauksia.

Sara Ahmed on henkilönä inspiroiva, mikä varmasti vaikuttaa. Hän tekee rohkeita aktivistisia valintoja ja tuntuu aina tarttuvan johonkin sellaiseen, minkä kaikki tunnistavat mutta eivät ole osanneet sanallistaa. Esimerkiksi Feminist Killjoys -nettisivu oli tällainen. Odotan myös keväällä 2023 ilmestyvää teosta Complaint!, joka käsittelee valittamista aktivismina ja feministisenä pedagogiikkana.