HAASTATTELU: Marie Kajava ja kierrätetystä materiaalista syntynyt näytelmä

Teksti: Heidi Backström

Kuva: Aino Nieminen

Teatterin Uuden Alkukirjaston neljäs peruskivi on näytelmäkirjailija ja dramaturgi Marie Kajavan monologinäytelmä  in the margin, i wrote some shit about my soft skin. Teos pohjaa muistikirjoihin unohtuneisiin tai Kajavan vuosien varrella hylkäämiin tekstinpätkiin. 

Teos sai ensiesityksensä KOM-teatterissa vuoden 2022 lopussa nimellä Merkintöjä (työnimi). in the margin, i wrote some shit about my soft skin on keskimmäinen osa dokumentaarisesta materiaalista ammentavaa trilogiaa, jonka muut osat ovat näytelmät Nälänhätä (2016) ja Undress me, then (2023).

”Mielestäni näytelmä on eräänlainen pysähtymisen puolustuspuhe. Se pakottaa hidastamaan, istumaan alas ja keskittymään kaiken hälinän ja paljouden keskellä. Mutta silti näytelmäkirjailijoillakin on kova paine kirjoittaa koko ajan jotain uutta sen sijaan, että katsoisimme lähelle ja siihen, mitä on jo olemassa”, Kajava kuvailee ajatuksia in the margin, i wrote some shit about my soft skin –näytelmän taustalla .

”Mua on kiinnostanut aina muistikirjojen pikku tuhrut ja semmoiset jämät, jotka eivät päädy työprosesseissa mihinkään. Tuntuu, että niissä monesti, jopa parissa sanassa tai yhdessä lauseessa, kristallisoituu tai tiivistyy jotain hyvin oleellista, jota ei myöhemmin tavoita isommassa tekstikokonaisuudessa.”

Näistä lähtökohdista syntyi näytelmä, joka liikkuu muun muassa Kalkutassa, New Yorkissa, Helsingissä ja Senegalissa, katsoo roskapönttöihin – ja samalla ihmiskehoon, haaveisiin ja perustarpeisiin. Muodoltaan fragmentaarinen teksti ei mässäile eikä väistele häpeän tai yksityisen hetkiä. Rivien väleissä se kysyy, mitä meistä jää jäljelle?

Hataran ja rikkonaisen perässä

Kajavan trilogia koostuu dokumentaarisesta raakamateriaalista ammentavista näytelmistä. Kussakin teoksessa suhde raakamateriaaliin on erilainen: Nälänhädässä kaikki muu paitsi näyttämöohjeet ovat dokumentaarista materiaalia, Undress me, thenissä Kajava yhdistää faktaa ja fiktiota ja in the margin, i wrote some shit about my soft skin on omanlaisensa prosessikokeilu. ”in the margin poikkeaa kahdesta muusta trilogian osasta ratkaisevasti siinä, että raakamateriaali on lähtöisin itsestäni.”

Aloittaessaan in the margin, i wrote some shit about my soft skinin kirjoittamisen Kajava ei osannut odottaa, että lopputulos tuntuisi niin henkilökohtaiselta. Sukellus työpäivä- ja muistikirjoihin, erinäisiin post-it-lappuihin ja käsikirjoitusplarien marginaaleihin tehtyihin merkintöihin yllätti: ”Luulin, että kirjoittaminen olisi ensisijaisesti älyllistä peliä, menneiden palasten yhdistelyä ja järjestämistä. Mutta se olikin emotionaalista työtä.”

”Minua ei tätä kirjoittaessa kiinnostanut eikä ylipäätäänkään kiinnosta tarinat, vaan esimerkiksi sanojen tai eleiden tai lauseiden laatu. Kun kävin läpi muistikirjoja, saatoin kiinnostua yhdestä sanasta ja pilkusta tai käsialasta”

Kirjoitustyön alussa Kajavalla ei ollut mielessä tiettyjä teemoja tai aiheita, joita hän haluaisi käsitellä, vaan työtapa ja raakamateriaalin muokkaaminen näyttämötekstiksi toimivat lähtökohtana.

”Tiesin, että merkinnöistä löytyisi esimerkiksi lukuisia maita ja kulttuureita, koska olen työskennellyt järjestö- ja kirjoitustöissä eri puolilla maailmaa”, Helsingin lisäksi läntisessä Afrikassa asuva Kajava muistelee. ”Lisäksi mua kiinnosti jo metodinkin vuoksi roska, koska se liittyy niin ilmiselvästi siihen, mitä meistä jää jäljelle. Suhde roskaan on myös yhtä aikaa jotain laajasti jaettua ja samalla tosi kulttuurisidonnaista sekä intiimiä.”

Kajava alleviivaa, että kirjoittajana häntä ei kiinnosta dokumenttiteatteri vaan nimenomaan dokumentaarinen raakamateriaali: ”Mun näkemyksen mukaan näytelmät on monesti puhkikirjoitettuja. Ne ei näytä sellaista ajatuksen tai puheen harhailua, taukoja ja epäjohdonmukaisuutta, jota me todistetaan yleensä elävässä elämässä ympärillämme. Tuo hatarampi ja rikkonaisempi kiinnostaa minua kirjoittajana enemmän.”

Kajava kertoo, että ei ole osannut koskaan lähestyä näytelmää ja sen kirjoittamista ihmisten välisenä asiana, draamana, vaan lähestyy näytelmää dramaturgisten elementtien kautta.

”Dramaturginen lähestyminen mahdollistaa mulle kirjoittamisen. Tämä lähestyminen varmasti näkyy näytelmää lukiessakin. On paikka x ja sen ympärille levittyvä laajuus ja kuoppa eli syvyys, ei muuta”, Kajava kuvailee näyttämölle kirjoittamista. ”Tai että ollaan koko ajan ja toistuvasti tai varioiden aikeissa lähteä liikkeelle tai aikeissa pysähtyä. Mua kiinnostaa sidostavina elementteinä esimerkiksi variaatiot, toistot, pisteiden paikat, nykäykset, eleet tai teot, liikkeet, rajat, mittakaavalliset kysymykset.”

Trilogian näytelmiä yhdistää dokumentaarisen raakamateriaalin lisäksi pitkät teosprosessit.

”Materiaalia on ollut todella paljon. Siitä on pitänyt sitten valikoida tarkasti, mitä jättää lopulliseen teokseen. Ja miten ne sinne jättää. Miten soittaa toisten sanoja.”

in the margin, i wrote some shit about my soft skinissä Kajavan valikointiprosessia ohjasi intuitio. ”Mulla ei ollut taka-ajatusta suhteessa kokonaisuuteen, otin vain talteen sellaisen materiaalin ja merkinnöt, jotka tuntuivat joltain, pätkät tai sanat, jotka jäivät kiinnostamaan, vaivaamaan.”

Kajavalle oli tärkeää pitää dokumentaariset materiaalit juuri sellaisina kuin ne ovat olleet alkuperäisessä lähteessä. ”En voinut esimerkiksi laittaa in the marginiin mukaan jotain kirjoittamaani hirveän huonoa kohtausta ja sitten siistiä sitä lukijaa tai katsojaa varten, vaan se piti laittaa sinne sellaisenaan suoraan muistikirjasta. En halunnut, että marginaalituherrukset alkaisivat muodostaa parasta versiota minusta, vaan oli pystyttävä olemaan rehellinen sen suhteen, että siellä on kaikenlaista.”

Näytelmässä on muistiinpanomateriaalia yli 15 vuoden aikaväliltä.

Metodista näytelmäksi, näytelmästä kirjaksi

Kirjan muotoon in the margin, i wrote some shit about my soft skinin Kajava on tehnyt yhdessä TUAn AD Aino Niemisen kanssa. ”Meillä on Ainon kanssa samanlaisia näkyjä ja pakkomielteitä tekstin visuaalisuuteen. Meillä oli sama kieli ja rytmi, kun Aino taittoi teosta kirjan muotoon”, Kajava kuvaa yhteistyötä Niemisen kanssa.

Näytelmässä itsessään oli jo ehdotus siitä, miten se taitetaan. ”Mulle näytelmä on myös sitä, miltä se näyttää paperilla”, Kajava kertoo. ”Se, miten teksti on aseteltu paperille, on jo ehdotus siitä, miltä se näyttäisi näyttämöllä. Ehdotus siitä, missä on tilaa tai ilmaa ja missä tunkkaista.”

”Minua ei tätä kirjoittaessa kiinnostanut eikä ylipäätäänkään kiinnosta tarinat, vaan esimerkiksi sanojen tai eleiden tai lauseiden laatu. Kun kävin läpi muistikirjoja, saatoin kiinnostua yhdestä sanasta ja pilkusta tai käsialasta”, Kajava kuvaa kirjoittamistaan.

Minkälaisen jäljen omat muistiinpanot jättäisivät? Tämä voisi olla kysymys, jonka in the margin, i wrote some shit about my soft skin -näytelmä jättää lukijaansa. Vaikka teksti on syntynyt tietyn metodin myötä, on se ensisijaisesti taideteos, josta erilaiset lukijat löytävät erilaisia kiinnekohtia ja peilauspintoja liittyen esimerkiksi ruumiiseen, liikkeessä oloon tai kirjoittamiseen. Kirjana sitä lukee kuin runoutta tai kokeellista proosaa – tai nykynäytelmää.

In the margin, i wrote some shit about my soft skin julkaistaan 26.9. Julkkarit Teatteri Takomossa kello 18.00.

Undress me, then ensi-illassa Teatteri Takomossa 7.10.

Teatteri Takomo Fredrikinkatu 18, Helsinki

---