NÄKÖKULMA: Hiljaisuuden ja tauon ero

Kuvat ja teksti: Aino Nieminen

Jokainen kuvavalinta on aina arvovalinta. Myös silloin kun kuva valitaan kuvapankista. Samaa arvovalintaa teemme sanoilla. Termit, joita käytämme, vaikuttavat siihen millainen maailma viestiemme myötä rakentuu. Se kertoo myös kenelle tai kenestä puhumme, kuka kuuluu joukkoon ja kuka jätetään ulkopuolelle.

Aktivismia rivien väleissä

Graafinen suunnittelu yhdistetään harvoin ensikuulemalta vaikuttamiseen tai aktivismiin. Millä kuitenkaan olisi suurempi painoarvo kuin sillä, mitä ympärillämme näemme? Visuaalinen viestintä on aina kannanotto siitä, mitä näytetään ja mitä ei. Graafikolla, kuvittajalla, AD:lla ja taittajalla on vastuu siitä, millaista maailmaa visuaalisilla ratkaisuillamme rakennamme. Onko se monimuotoinen, inhimillinen ja inklusiivinen? Minkälaiset ihmiset tai asiat saavat näkyä? Mitkä eivät? Miksi?

Jokainen kuvavalinta on aina arvovalinta. Myös silloin kun kuva valitaan kuvapankista. Samaa arvovalintaa teemme sanoilla. Termit, joita käytämme, vaikuttavat siihen millainen maailma viestiemme myötä rakentuu. Se kertoo myös kenelle tai kenestä puhumme, kuka kuuluu joukkoon ja kuka jätetään ulkopuolelle.

Myös se, millaisia kirjoja ja tekstejä julkaistaan ja kustannetaan on arvovalinta. Ja se, miltä ne näyttävät, eli panostetaanko niiden ulkoasuun, suunnitteluun ja taittamiseen vai ei. Se puolestaan vaikuttaa siihen, löytävätkö ne tiensä ihmisten luo ja luetaanko niitä.

Teatterin Uuden Alkukirjaston kirjojen visuaalisessa suunnittelussa ja taittamisessa parasta on juuri niiden moniäänisyys ja se, että jokainen teos vie aivan uuteen maailmaan, uudenlaisten ajatusten äärelle.

{ TAUKO

{ HILJAISUUS

Luettavaa vai luettavaa?

Marie Kajavan näytelmä in the margin, i wrote some shit about my soft skin oli jo alkuperäisessä muodossaan tekstillisesti ja asettelullisesti hyvin monitasoinen. Siinä on monta rekisteriä, monia erilaisia merkitys- ja merkintätasoja. Teksti on fragmentaarinen kokoelma muistiinpanoja, listoja, päiväkirjamerkintöjä, marginaaleihin lisättyjä huomautuksia. 

Tähän voisi tulla hieman lyhyempi tauko. Sellainen napakka.

Kun tekstiä aletaan taittaa kirjaksi, alkaa toisenlainen monitasoinen työ. Miten tuoda tekstin ydin ja henki typografiaan, tietyn kokoiselle sivulle ja tiettyyn formaattiin. Digitaalisista tiedostoista fyysiseksi kirjaesineeksi. Miten otsikot, lauseet, kappaleet ja lainaukset asettuvat. Katkeaako ajatus sivua kääntäessä, onko teksti luettavaa?

Englanniksi luettava voi olla kahdella eri tavalla. Legibility tarkoittaa tekstin optista ja visuaalista luettavuutta. Jos teksti on esimerkiksi liian pientä, se ei ole kovin legible. Jos taas puhutaan tekstin sisällöllisestä luettavuudesta, käytetään sanaa readibility. Jälkimmäisellä voidaan tarkoittaa myös molempia eli esimerkiksi tekstin väriä sekä kontekstia. Parhaassa tapauksessa lopullisessa kirjassa yhdistyy hyvä luettavuus kummallakin tavalla. Tai niitä rikotaan tarkoituksella.

Marien tekstissä ollaan mm. Afrikassa. Minä istun työhuoneellani Helsingissä ja yritän saada selvää tulostettuun paperipinkkaan tehdyistä korjauksista. 

Asettelu? -> Otetaanko tyhjä rivi pois? Vai pidetäänkö vaan?

Prosessimerkinnästä pääväriksi

Kun kirjan taitto on valmis, tehdään vielä monenlaista teknistä säätöä, jotta tiedostot ovat painovalmiita. Lopullinen painotiedosto sisältää esimerkiksi leikkausmerkintöjä, joilla kerrotaan painokoneelle missä kohtaa sivun reunat kulkevat.

Myös erilaiset erikoisefektit viestitään yhdessä sovituin tavoin. in the margin, i wrote some shit about my soft skin -kirjan kansissa on joissain elementeissä kiiltävä kohdelakkaus. Tällainen efekti merkitään painoa varten omaan, erilliseen tiedostoonsa tietyllä värillä. Merkintäväriksi on vakiintunut 100% magenta eli neliväripainannan aniliininpunainen. Näin efektialue on merkitty sävyllä, jota ei esiinny muualla tiedostossa ja painon on helppo poimia se lakattavaksi.

Jo ensimmäisessä palaverissamme Marie puhui siitä, että tämä teksti nostaa marginaaleihin tehdyt merkinnät keskiöön, kierrättää, käyttää uudelleen, tarkastelee usein sivuutettuja reunamerkintöjä uudessa valossa. Halusin tuoda saman ajatuksen lopulliseen kirjaan. 

Mitä jos painetaan koko kirja magentalla?

Kirkas aniliininpunainen on myös yksi TUAn visuaalisen ilmeen laajan väripaletin sävyistä, joten idea sopi täydellisesti myös sarjallisuuden raameihin. Näin prosessin aikana yleensä katoava merkintäsävy nouseekin koko taiton ja visuaalisen tunnelman keskiöön.

Käsin kosketeltavaa

Päiväkirjamaisesti etenevät merkinnät kaipasivat rinnalleen myös jotain käsinkosketeltavaa. Tekstissä esiintyy myös muistiinpanomuotoisuudesta muistuttavia lisämerkintöjä, kuten nuolia, alle- ja yliviivauksia, joista tulee usein hyvin kliinisiä jos ne toteutetaan digitaalisesti.

Marie piirsi minulle viivoja ja nuolia, sekä kirjoitti muutamat valitsemamme sanat käsin sekä kaunolla että tikkukirjaimin. Mukaan valikoitui lopulta muutamia, huolellisesti harkittuja käsintehtyjä elementtejä tuomaan taittoon kaikuja tekstin alkuperäisestä muistikirjamuodosta. 

Määrällä on väliä sekä tyhjissä riveissä että käsin kirjoitetuissa elementeissä. Muutamat niistä jätettiin lopulta viimeisillä kommenttikierroksilla pois, jotta ne eivät tuntuneet turhalta toistolta. Kanteen näitä päätyi kuitenkin useampi.

Käsin tehdyissä elementeissä on oma tunnelmansa, johon on mahdotonta päästä digitaalisesti. Nämä pienet yksityiskohdat tuovat teokseen inhimillisyyttä. Käsin piirtäessä ja kirjoittaessa mukana on aina myös yllätysmomentti. Tarkinkaan hiirikäsi ei piirrä samanlaista viivaa kuin kynä paperille.

Kahden fontin taktiikka

Fonttikoko hieman pieni?
          -> paperilaatu vaikuttaa?
          0,5 isompi
          erit kursiivi paikoin tiivis

Ei ole samantekevää miten teksti on välistetty tai millä fontilla se on ladottu. Luettavuutta on sekin, että fonttivalinta tukee tekstin, teoksen sekä tässä tapauksessa myös koko TUAn ydinviestiä. 

Teatterin Uudella Alkukirjastolla on hyvin tekstivetoinen, visuaalinen ilme. Sen typografia koostuu kahdesta hyvin erilaisesta, toisiaan tasapainottavasta fontista, joiden vaihtelu mahdollistaa moniäänisten tekstien, taittojen ja teosten julkaisemisen. Kahden fontin taktiikalla voi myös luoda uusia yhdistelmiä hyödyntämällä niitä perinteisestä poikkeavin tavoin. TUAn kaikkien kirjojen kansissa on esimerkiksi sekoitettu saman sanaan useampaa eri fonttia.

Tähän kirjaan valitsin hallitsevaan rooliin päätteellisen fontin, ja tekstin eri rekisterit piirtyvät esiin sen eri leikkauksin. Valitsemani fontti on klassinen, päätteineen hyvin luettava ja siitä löytyvät kaikki leikkaukset eli typografiset rekisterit puolilihavasta kursiiviin ja täyslihavaan. Näin voidaan merkitä, häivyttää, tasoittaa ja korostaa tarpeen mukaan.

Sivuista aukeamiksi

Valtaosa teksteistä aloittaa elämänsä A4-koossa. Joskus voi olla jopa vaikeaa hahmottaa miten tuohon kokoon kirjoitettu ja asemoitu teksti muuttuu, kun se juoksutetaan kirjan sivuille, vaikkapa kokoon A5. Pienempään tilaan teksti asettuu hyvin eri tavalla ja taittovaiheessa tehdään monenlaisia asettelullisia valintoja.

Aukeama tuntuu liian tasa-arvoiselta

Kamaa ylemmäs : )
&
tiiviimmin

ALAOSAAN happea

Kirjassa teksti on aina aukeamalla yksittäisten sivujen sijaan. Siksi taittaessa onkin tärkeää tarkastella koko ajan myös kokonaisuutta ja vierekkäisille sivuille tulevia tyhjiä ja täysiä tiloja sekä niiden suhdetta. Ei riitä, että yksittäisen sivun sisällä elementit ovat tasa- tai epätasapainossa vaan valintojen täytyy ulottua koko aukeamalle. Lukiessa vierekkäiset sivut keskustelevat aina keskenään.

Taittajan on tärkeää keskustella myös tekstin kirjoittajan kanssa, jotta lopullisessa teoksessa taitto vahvistaa tekstin ääntä oikealla tavalla. Kahvilassa paperipinon äärelle syntyi kiinnostavia keskusteluja mm. tekstin korkeudesta sivulla sekä hiljaisuuden ja tauon eroista typografisesti. 

HITTO
kun en
haluisi
että tää
merkintä
hajoaa
kahdelle 
eri
aukeamalle

Laitetaanko yksittäiset lauseet samalle korkeudelle tällä aukeamalla vai kaipaisiko niiden dynamiikka enemmän epäsymmetristä asettelua. Mitä lukija oikeastaan lukikaan äsken viimeiseksi ennen kuin hän käänsi sivua? Missä mielentilassa hän saapuu tälle aukeamalle, tämän tekstin ääreen? Mitä tässä oikeastaan halutaan sanoa?

Pilkunviilausta

Pois! JA-sana -> PiLKKU SÄILYY!

HUOM! Ei saa tehdä heidin kirj. MUUTOSTA!

Taittovaiheessa tehdään myös oikolukua. Pohditaan pisteiden, pilkkujen ja yhdyssanojen paikkaa. Joskus, kuten tässä Marien tekstissä, sääntöjä rikotaan antaumuksella ja tarkoituksella. 

Näin teimme esimerkiksi kannessa, jossa kirjan nimessä esiintyvä i on kirjoitettu pienellä. Tätä varten tein poikkeuksen myös TUAn sarjallisuudessa ja tämän kirjan nimi on kirjoitettu kokonaisuudessan gemenoin eli pienin kirjaimin, jotta tuo kielellinen yksityiskohta saadaan näkyviin. Sisäsivuiltakin löytyy muutamia harkittuja sääntörikkomuksia.

(
(                 Logiikat
(                 ja poikkeamat)

Tyhjän ja täyden tilan suhteesta syntyy rytmi

Marginaaleilla on väliä myös fyysisesti, tekstialueen ulko- ja sisäpuolella. Ulkopuolella eli sivun reunoissa ne tekevät tilaa lukukokemukselle, pitävät tekstirivit silmälle optimaalisen mittaisina, määrittävät läpi kirjan jatkuvan fyysisen tilan, jossa teksti elää omaa elämäänsä sekä sulkevat sisäänsä alareunassa juoksevat, päätteettömällä fontilla taitetut, TUAn tunnuksesta tutulla kenoviivalla höystetyt sivunumerot.

Tekstin sisällä marginaalit merkitsevät tässä teoksessa tekstin eri rekistereitä. Yksi taso kulkee heti ulkomarginaalin määrittämässä rajapinnassa, päivämääräiset merkinnät yhden sisennyksen verran lähempänä keskitaitetta. Kolmas taso esiintyy listoissa, joiden palstoista toinen on vielä lähempänä keskilinjaa.

Taittaessa tyhjä ja täysi tila ovat yhtä tärkeitä. Tämä pätee niin sivutasolla kuin yksityiskohdissakin. Tauko kestää yhden tyhjän rivin verran, hiljaisuus kahden. Tyhjän ja täyden tilan suhteesta syntyy rytmi. 

2 riviväli
                x HILJAISUUS
1 rivi 

TAUKO

Mitä jää jäljelle?

Hitto
                Kun 
                tää jää
                      hiukan
                                hännäksi           …
                                                                tiivistys tms ?

Sivulla 47 Marien teksti kysyy, mitä (meistä) jää. jäljelle?

Toivon, että minusta jää jäljelle ainakin luettuja kirjoja, joiden teksti on luettavaa, luettavaa ja paikoitellen myös jotain ihan muuta.

---