/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO
Tärkeintä on antaa lapsille ilmaisunvapaus
Teksti: Maria Säkö / TUA
Fragments Theatre toimii Jeninissä, Palestiinassa, ja sen lähistöllä on pakolaisleirejä. Sen perustajiin kuuluu taiteilijoita monilta eri aloilta. Fragments Theatren toimintaa tukee muun muassa Anna Lindhin Säätiö, joka pyrkii tukemaan rauhanomaista dialogia Välimeren alueella. Ryhmän perustajajäsen, tuottaja Rawand Arqawi, vastasi TUAn puheluun.
Mikä on toimintaideanne?
Kun perustimme teatterin vuonna 2011, ymmärsimme, millaista toimintaa paikkakunnalle tarvittiin. Halusimme järjestää draamaopetusta ja -terapiaa lapsille ja nuorille sekä auttaa myös yhteiskunnan hylkäämiä taiteilijoita. Täällä on niin paljon lahjakkuutta, mutta niin vähän rahaa toteuttaa mitään, joten olemme pyrkineet luomaan paikallisille taiteilijoille työskentelymahdollisuuksia. Pyrimme luomaan yhteyksiä eri tahoihin, jotta taiteilijat saisivat kontakteja. Päämäärämme ovat yhä samat.
Teidän toimintaanne luonnehditaan osallistavaksi. Miten sosiaalinen aspekti yhdistyy taiteeseen työssänne?
Hyvin luontevasti. Työskentelemme pääasiassa sellaisten lasten ja nuorten kanssa, jotka tulevat hyvin köyhistä oloista sekä ihmisten, joilla on vammoja ja erityistarpeita. Työskentelemme myös vanhusten kanssa. Lisäksi teemme näkyväksi erilaisten ihmisten tarinoita ja teemme heidät tietoisiksi taiteesta ylipäätään. Fragments Theatre on ainoa kulttuurikeskus koko kaupungissa, joten ylläpidämme ihmisten sidettä kulttuuriin, omaan kulttuurihistoriaan ja nykytaiteeseen.
Miten toimintanne on vuosien varrella muuttunut?
Kun aloitimme toiminnan kymmenisen vuotta sitten, monet paikalliset toivoivat, että me lähtisimme pois. Moni ei ymmärtänyt, että taide voisi olla vakavasti otettavaa työtä. Nykyään tilanne on täysin päinvastainen. Kaikki haluavat auttaa esitysten valmistamisessa, mitä tahansa tarvitsemme, niin paikalliset ihmiset tukevat meitä. Heistä, jotka olivat aluksi ennakkoluuloisia, on tullut meidän uskollinen yleisömme.
Meidän avustusrahamme ovat tällä hetkellä hyvin pienet, välillä tilanne on ollut taloudellisesti parempikin. Nykyinen tilanne johtuu sekä maailmanpoliittisesta tilanteesta ja siitä, että suurin osa niistä palestiinalaisista, jotka haluavat tukea taideprojekteja, menevät tällä hetkellä muihin kaupunkeihin, kuten Ramallahiin. Emme joudu tällä hetkellä maksamaan tilastamme vuokraa ja meillä työskentelee lähinnä vapaaehtoisia.
Miten lasten ja nuorten teatteritoiminnalla voi edesauttaa rauhaa?
Kukaan ei halua elää sodassa. Kaikki haluaisivat elää rauhassa, käydä rannalla, matkustaa. Jeninissä tilanne on levoton. Jatkuvassa pelossa eläminen on masentavaa myös meille, joka pyrimme koko ajan muistuttamaan, että elämässä on muutakin. Elämme hyvin vaikeita aikoja. Olemme pyrkineet tuomaan tässä tilanteessa lapsille elämään muutakin kuin pelon. Kun he tulevat esiintymään, he ovat innokkaita ja täynnä energiaa ja kaikki huomaavat heitä katsoessaan, että kukaan ei halua elää sodan keskellä.
Mitä teemoja viimeaikaisissa töissänne on ollut?
Viimeisin projektimme on liittynyt kierrätykseen. Hylätystä muovista ja roskista voi valmistaa vaikka mitä. Autoimme taiteilijoita hyödyntämään niitä ja myymään teoksensa, jotta he onnistuisivat tienaamaan työllään. Ylipäätään ympäristön tila ja kierrätyksen tärkeys ovat teemojamme tällä hetkellä.
Järjestimme viime viikolla nykytaiteen näyttelyn, mutta jouduimme sulkemaan sen, koska täällä on nyt niin vaarallista liikkua. On tärkeää pitää taide-elämää yllä myös vaikeissa tilanteissa, mutta välillä tilanne on niin vaarallinen, että toiminta pitää pistää tauolle.
Mistä aiheista lapset ja nuoret tekevät esityksiä?
Emme määärittele sitä, mitä lasten ja nuorten tulee esittää vaan he saavat valita aiheensa itse. Täällä on paljon vaikeuksia, mutta emme määrää, että teatteriprojekteissamme pitäisi puhua ongelmista. Tärkeintä on kuulla, mitä he haluavat sanoa yhteisölleen ja koko maailmalle eikä ohjata heitä puhumaan vaikkapa politiikasta. Heidän teoksissaan tulee vapaasti esiin juuri se, mitä heillä on sydämellään.
Saatat innostua myös näistä
Taidetta nollapositiosta
Teksti: Maria Säkö (TUA)
Suurimmaksi osaksi muiden maiden konflikteja käsittelevät näyttämöteokset ovat Suomessa olleet satunnaisia vierailuesityksiä. Poikkeuksena voi kuitenkin pitää Putinin valtakautta kritisoivia teoksia. Niitä täällä on nähty säännöllisesti. Niistä rakentuu johdonmukainen kuva elämästä diktatuuriin luisuvassa maassa ja niissä naapurimaissa, joihin Venäjä haluaa ulottaa valtansa. TUAn Maria Säkö kävi läpi tukun näkemiään teoksia.
HISTORIA: Hybristä ja futuristiklubbaajia – avaimia 1980-luvun esitysten ruumiisiin
Kuva: Sakari Viika. Kuvassa futuristiklubbaaja Bottalla vuonna 1981.
Teksti: Marja Silde
”Siinä missä 1980-luvun esityskulttuuri teki irtiottoa aiemmasta säyseästä, mukautuvasta ja oppivasta ruumiista, tuli tilalle ruumis, jonka oletettiin nyt kerryttävän inhimillisiä pääomia itseensä esityksenä muille. Ruumis oman itsen yrittäjyyden tärkeimpänä käyntikorttina oli/on osa kapitalismin murrosta ja yksilöille sälytettyä vastuuta osastaan yhteiskunnassa. Eli se, mikä aluksi tuntui ruumiin vapautumiselta, sisälsi kuitenkin ruumiin uudenlaisen haltuunoton.” Teatterintutkija ja esitystaiteilija Marja Silde lähestyy 1980-luvun suomalaisen teatterin ruumiillisuutta nykypäivän näkökulmasta ja tarjoaa avaimia sen ymmärtämiseen.
HAASTATTELU: Taiteellista tietoa
Teksti: Aurora Ala-Hakula
Milka Luhtaniemen kuva: Gummerrus
Kid Kokon kuva: August Jokisalo
Aurora Ala-Hakula haastatteli Kid Kokkoa ja Milka Luhtaniemeä siitä, mitä taiteellinen tieto heille merkitsee.