/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO/TEATTERIN/UUSI/ALKUKIRJASTO
Tiedote: Korjaus Minun Palestiinani ja Fail -teosparin arabiankielisiin osioihin
Noora Dadun Minun Palestiinani ja Fail -teospariin on lisätty sivu korjaamaan ensimmäiseen painokseen tullutta painovirhettä.
Taitto-ohjelma käsitteli arabialaiset kirjaimet lukusuunnaltaan väärin, lukukelvottomiksi. Tämä ongelma esiintyy eurosentrisissä taitto-ohjelmissa kun samoissa tiedostoissa on sekä latinalaisia että arabialaisia tai muita oikealta vasemmalle kirjoitettavia kirjaimia yhtä aikaa.
Kustantaja, taittaja ja kirjailija pahoittelevat virheen päätymistä kirjaan ja toivovat ohjelmistojen dekolonisointia myös tältä osin.
Virheet ovat sivuilla 16 ja 38.
Lataa korjattu sivu tästä.
Saatat innostua myös näistä
HAASTATTELU: Marie Kajava ja kierrätetystä materiaalista syntynyt näytelmä
Teksti: Heidi Backström
Kuva: Aino Nieminen
Teatterin Uuden Alkukirjaston neljäs peruskivi on näytelmäkirjailija ja dramaturgi Marie Kajavan monologinäytelmä in the margin, i wrote some shit about my soft skin. Teos pohjaa muistikirjoihin unohtuneisiin tai Kajavan vuosien varrella hylkäämiin tekstinpätkiin.
KESKUSTELU: Suomalainen media ja teatterin ilmiöt…
…eli jatkopohdintaa Jussi Sorjasen ja Aino Kiven lisää kulttuurikirjoittamista peräänkuuluttaviin puheenvuoroihin…
Teksti: Eeva Kemppi ja Maria Säkö
HISTORIA: Hybristä ja futuristiklubbaajia – avaimia 1980-luvun esitysten ruumiisiin
Kuva: Sakari Viika. Kuvassa futuristiklubbaaja Bottalla vuonna 1981.
Teksti: Marja Silde
”Siinä missä 1980-luvun esityskulttuuri teki irtiottoa aiemmasta säyseästä, mukautuvasta ja oppivasta ruumiista, tuli tilalle ruumis, jonka oletettiin nyt kerryttävän inhimillisiä pääomia itseensä esityksenä muille. Ruumis oman itsen yrittäjyyden tärkeimpänä käyntikorttina oli/on osa kapitalismin murrosta ja yksilöille sälytettyä vastuuta osastaan yhteiskunnassa. Eli se, mikä aluksi tuntui ruumiin vapautumiselta, sisälsi kuitenkin ruumiin uudenlaisen haltuunoton.” Teatterintutkija ja esitystaiteilija Marja Silde lähestyy 1980-luvun suomalaisen teatterin ruumiillisuutta nykypäivän näkökulmasta ja tarjoaa avaimia sen ymmärtämiseen.