Kuva: Sakari Viika. Kuvassa futuristiklubbaaja Bottalla vuonna 1981.

Teksti: Marja Silde

”Siinä missä 1980-luvun esityskulttuuri teki irtiottoa aiemmasta säyseästä, mukautuvasta ja oppivasta ruumiista, tuli tilalle ruumis, jonka oletettiin nyt kerryttävän inhimillisiä pääomia itseensä esityksenä muille. Ruumis oman itsen yrittäjyyden tärkeimpänä käyntikorttina oli/on osa kapitalismin murrosta ja yksilöille sälytettyä vastuuta osastaan yhteiskunnassa. Eli se, mikä aluksi tuntui ruumiin vapautumiselta, sisälsi kuitenkin ruumiin uudenlaisen haltuunoton.” Teatterintutkija ja esitystaiteilija Marja Silde lähestyy 1980-luvun suomalaisen teatterin ruumiillisuutta nykypäivän näkökulmasta ja tarjoaa avaimia sen ymmärtämiseen.

Kuva: Monika Stolarska. Stateswomen, Sluts of Revolution, or the Learned Ladies, Teatr Polski in Bydgoszcz, 2017.
Teksti: Sofia M. Ciel. Hän on puolalaistaustainen norjalainen taidekriitikko ja taidehistorioitsija. (suomennos: Minna Kortesmaa)

Protestia ja politiikkaa Puolan naistaiteilijasukupolvien toiminnassa

Kansainvälisissä taidelehdissä on ilmestynyt paljon artikkeleita, joissa kerrotaan Puolan tilanteesta. Yleensä artikkelit käsittelevät lähinnä puolalaisissa taideinstituutioissa tapahtuneita muutoksia. Taidekriitikot kirjoittavat usein poliittisesta tasosta, jolloin eri toimijat ja poliittiset toimenpiteet saavat näkyvyyttä. Silloin kuitenkin vivahteet – ja ennen kaikkea taide –  jäävät näkymättömiin. Poliittinen toiminta ei kuitenkaan tarvitse taidekriitiikko Sofia M. Cielin mukaan tämänkaltaista näkyvyyttä ja tilaa enemmän kuin sillä sitä jo on. Puolalaistaustainen kriitikko antaakin kirjoituksellaan eri sukupolvien naistaiteilijoille tilaa ja kuuntelee heidän vastaväitteitään ja protestejaan (ja politiikkaa) taiteen kautta.

Kuva: Chen Chun-Lun. Outi Pieski Matriarkaatissa (2022)

Teksti: Mia Hannula

Tanssikriitikko Mia Hannula kirjoittaa siitä, miten Matriarkaatissa esiäitien matriarkaalinen huolenpidon kulttuuriperintö viitoittaa paluuta kohti suvereenia yhteyttä maahan.