Teksti: Kristiina Sarasti
Kuva: Gergana Dimitrova, Georgi Angelov
Balkanilaiset feministisen teatterin pioneerit käyttävät teatteria patriarkaatin epäkohtien tutkimiseen. Heidän suomennetut näytelmänsä tuulettavat railakkaasti tyttöyden ja naiseuden normeja.
LUE LISÄÄ →
Teksti: Susanna Kuparinen
Jeton Nezirajn näytelmän raaka ja ironinen nauru näyttää ohjaaja Susanna Kuparisen mukaan sen, millainen EU on niistä, joita ei kutsuta sen juhlapöytiin.
LUE LISÄÄ →
Teksti: Maria Säkö
Kuvat: The Handke Project, Atdhe Mulla
Dokumentaarinen The Handke Project -teatteriesitys tuo esiin balkanilaisten näkymättömyyden ja eri keskustelujen kohtaamattomuuden Euroopassa. Handke-asiantuntijat lännessä kehottivat hänen kritisoijiaan lukemaan Handkea. Mutta lukivatko balkanilaistaustaiset toimittajat ja taiteilijat häntä liian tarkkaan?
LUE LISÄÄ →
…eli jatkopohdintaa Jussi Sorjasen ja Aino Kiven lisää kulttuurikirjoittamista peräänkuuluttaviin puheenvuoroihin…
Teksti: Eeva Kemppi ja Maria Säkö
LUE LISÄÄ →
Teksti: TUA
Teatteritiede antaa meille välineitä ja sanoja käsitellä teatterikokemuksia ja havaintoja teatterista. Se auttaa sanallistamaan asioita, jotka muuten jäisivät huomiotta. Teatterintutkimus ja teatterikokemus voivat kohdata.
LUE LISÄÄ →
Teksti: TUA
Nelson Mandela on sanonut, että jos puhut ihmiselle kielellä, jota hän ymmärtää, asia menee hänen järkeensä, mutta jos puhut hänen äidinkielellään, sanat menevät sydämeen. Ihmisen suhde omaan äidinkieleensä on ruumiillinen. Jotta suomalainen taidekeskustelu pysyy elävänä ja ruumiillisena tarvitaan hyviä käännöksiä. Mutta miten tällainen merkityksellinen suomennos tehdään? Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikkaa -teoksen (2018/2004, Niin & Näin) kääntäjä Elina Halttunen-Riikonen kertoo, miten ja miksi teos kääntyi suomeksi. Ahmedin teos on Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa? -tekstikokoelman kirjoittaneelle Hanna Helavuorelle tärkeä kirja.
LUE LISÄÄ →
Kuva: Niina Stolt
Teksti: TUA
Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa? innostaa katsomaan esityksiä, kirjoittamaan niistä ja lukemaan esityksistä kirjoitettuja tekstejä. Kirjan kirjoittaja Hanna Helavuori vinkkaa viisi hänelle tärkeää kirjaa.
LUE LISÄÄ →
Kuva: Sakari Viika. Kuvassa futuristiklubbaaja Bottalla vuonna 1981.
Teksti: Marja Silde
”Siinä missä 1980-luvun esityskulttuuri teki irtiottoa aiemmasta säyseästä, mukautuvasta ja oppivasta ruumiista, tuli tilalle ruumis, jonka oletettiin nyt kerryttävän inhimillisiä pääomia itseensä esityksenä muille. Ruumis oman itsen yrittäjyyden tärkeimpänä käyntikorttina oli/on osa kapitalismin murrosta ja yksilöille sälytettyä vastuuta osastaan yhteiskunnassa. Eli se, mikä aluksi tuntui ruumiin vapautumiselta, sisälsi kuitenkin ruumiin uudenlaisen haltuunoton.” Teatterintutkija ja esitystaiteilija Marja Silde lähestyy 1980-luvun suomalaisen teatterin ruumiillisuutta nykypäivän näkökulmasta ja tarjoaa avaimia sen ymmärtämiseen.
LUE LISÄÄ →
Kuva: Monika Stolarska. Stateswomen, Sluts of Revolution, or the Learned Ladies, Teatr Polski in Bydgoszcz, 2017.
Teksti: Sofia M. Ciel. Hän on puolalaistaustainen norjalainen taidekriitikko ja taidehistorioitsija. (suomennos: Minna Kortesmaa)
Protestia ja politiikkaa Puolan naistaiteilijasukupolvien toiminnassa
Kansainvälisissä taidelehdissä on ilmestynyt paljon artikkeleita, joissa kerrotaan Puolan tilanteesta. Yleensä artikkelit käsittelevät lähinnä puolalaisissa taideinstituutioissa tapahtuneita muutoksia. Taidekriitikot kirjoittavat usein poliittisesta tasosta, jolloin eri toimijat ja poliittiset toimenpiteet saavat näkyvyyttä. Silloin kuitenkin vivahteet – ja ennen kaikkea taide – jäävät näkymättömiin. Poliittinen toiminta ei kuitenkaan tarvitse taidekriitiikko Sofia M. Cielin mukaan tämänkaltaista näkyvyyttä ja tilaa enemmän kuin sillä sitä jo on. Puolalaistaustainen kriitikko antaakin kirjoituksellaan eri sukupolvien naistaiteilijoille tilaa ja kuuntelee heidän vastaväitteitään ja protestejaan (ja politiikkaa) taiteen kautta.
LUE LISÄÄ →
Kuva: Chen Chun-Lun. Outi Pieski Matriarkaatissa (2022)
Teksti: Mia Hannula
Tanssikriitikko Mia Hannula kirjoittaa siitä, miten Matriarkaatissa esiäitien matriarkaalinen huolenpidon kulttuuriperintö viitoittaa paluuta kohti suvereenia yhteyttä maahan.
LUE LISÄÄ →