Sulkapallo-ooppera ja muita nykylibrettoja

Sulkapallo-ooppera ja muita nykylibrettoja sisältää kuusi librettoa:

Juha-Pekka Hotinen ja Teemu Mäki: Sulkapallo-ooppera

Milka Luhtaniemi: Rakkaat

Henriikka Tavi: Loputtomuus

Aina Bergroth: Trapped Butterfly

E. L. Karhu: Searching for Tapio

Klaus Maunuksela ja Walter Sallinen: UXO

Libretto vaikuttaa erityisen kiinnostavalta tekstilajilta. Se suvereenisti syö itseensä mitä vain, muttei kuitenkaan ole oikein mitään lajia. Se voi yksin ollessaan olla erityisen yksinäinen ja hauras tai kukkulan kuningas.

Sulkapallo-ooppera ja muita nykylibrettoja -antologia esittelee kuusi nykylibrettoa, jotka haastavat perinnettä omalakisella yhteiskunnallisella ajattelullaan ja käyttävät laajasti nykyteatterin keinovalikoimaa. Libretot ovat tässä kokoelmassa kirjallisuutta, joka vääntää lukijan odotukset jengoiltaan useamman kerran.

Sulkapallo-ooppera ja muita nykylibrettoja avaa myös näkymiä siihen, mitä mahdollisuuksia libretto muotona antaa juuri tällä hetkellä kirjailijoille. Miten se sanoo asioita maailmasta?  TUA on valinnut antologiaan kattauksen kirjailijoita, joiden näkemys libretosta ei ole kädenlämpöinen.

***

Juha-Pekka Hotinen on dramaturgi, ohjaaja, kirjoittaja ja tuottaja, joka on työskennellyt Yleisradiossa vuodesta 2009. Tätä ennen hän työskenteli vuosia Teatterikorkeakoulussa dramaturgian ja esitysteorian lehtorina, opetuksen kehittämisyksikön johtajana, dramaturgian vt. professorina ja vararehtorina. Hän on toiminut teatterin, oopperan, kirjallisuuden ja kuvataiteen alueilla erilaisissa tehtävissä, esimerkiksi kuraattorina, käsitetaiteilijana, teatterinjohtajana, toimittajana, kriitikkona, näytelmäkirjailijana, ohjaajana ja libretistinä.

Teemu Mäki on kirjailija, kuvataiteilija, ohjaaja ja tutkija (Kuvataiteen tohtori, 2005). Hän on toiminut vapaana taiteilijana vuodesta 1990 lähtien, lukuunottamatta vuosia 2008–2013, jolloin hän oli Kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa. Mäki on pitänyt 62 yksityisnäyttelyä, osallistunut noin 250 yhteisnäyttelyyn, kirjoittanut kymmenen kirjaa ja ohjannut sekä käsikirjoittanut näytelmiä, elokuvia ja oopperoita. Hänen viimeaikaisia teoksiaan ovat Muistatko Tšetšenian (näyttely, 2022–2024), ja Ihmisen jälkeen (ooppera, Max Savikangas & Teemu Mäki, 2023).  Hän on Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja Eurooppalaisten taiteilijaseurojen kattojärjestön presidentti.

Milka Luhtaniemi on runoilija ja monialainen taiteilija, joka työskentelee kirjallisuuden, kuvataiteen ja esittävien taiteiden liitoksissa, sekä myös musiikillisissa konteksteissa. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta dramaturgian koulutusohjelmasta vuonna 2020. Häneltä on julkaistu runokirjat Kirnu (2021 Gummerus) ja Tauoton (2024 Gummerus).

Aina Bergroth (FM) on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi, joka on toiminut mm. Suomen Kansallisteatterin kirjallisena neuvonantajana ja dramaturgina sekä Nuoren Voiman Liiton puheenjohtajana. Hänen viimeaikaisia töitään ovat muun muassa näytelmät com-passion (2023) ja Lou Salomé (2021 Ntamo).

E. L. Karhu on suomalainen näytelmäkirjailija ja dramaturgi.  Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta dramaturgian koulutusohjelmasta vuonna 2008. Karhu on sukupolvensa kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia näytelmäkirjailijoita. Hänen viimeaikaisiin teoksiinsa kuuluvat näytelmät Prinsessa Hamlet (2016 Into), Eriopis (julkaistu suomeksi kirjana 2021 Ntamo) ja Veljelleni (2022) sekä romaani Veljelleni (2021 Teos).

Klaus Maunuksela on helsinkiläinen dramaturgi, kirjoittaja ja taiteilija-tutkija, joka toimii esitystaiteen, nykymusiikin ja kirjallisuuden alueilla, sekä tekee dramaturgian alaan liittyvää taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopistossa. Hän on julkaissut kaksi romaania, Manuaali (2022 Kosmos) ja Prosessi (2024 Kosmos).

Walter Sallinen on Helsingissä toimiva säveltäjä ja äänitaiteilija, jonka taiteellinen praktiikka luotaa monialaisuutta niin sävellyksellisenä työkaluna kuin ennalta-arvaamattomien, yhteistyössä luotavien konseptien mahdollistajana. Hän on opiskellut sävellystä Sibelius-Akatemiassa ja Berliinin UdK-taideyliopistossa.

Anne Naukkarinen (Edited by) A Book of Dances

A Book of Dances is a collection of written choreographies by Finnish-based artists Anne Naukkarinen, Laura Cemin, Mikko Niemistö, and Marika Peura, and Swedish-based artists BamBam Frost, Ofelia Jarl Ortega, and Pontus Pettersson. It’s edited by Anne Naukkarinen.

Book explores language as a writing-based approach to choreographic practice. It brings attention to the contradictions, translations, and intimate relationships between dance and language.In A Book of Dances, multiple languages are intertwined with the situated knowledge and histories of the participating artists, each embedded within specific social contexts.

The book’s aim is not to define choreographic practices as such, but to create a space for writing that engages with and embodies diverse perspectives on world-making. Thus, the process of meaning-making becomes situated, relational, and unstable—it shifts constantly.

***

Anne Naukkarinen is a choreographer, visual artist, and dancer-performer based in Helsinki, Finland. She uses methods from dance and somatic practices, as well as writing, to explore intimate and complex human experiences that are in relation to changing situations. Her work pays attention to the poetic, social, and ecological aspects and structures of art-making, and it is situated at the intersection of contemporary dance, visual art, and the expanded field of choreography.

Anne graduated with a Master of Fine Arts from the Academy of Fine Arts in Helsinki in 2020 and a Bachelor’s degree in Dance from the Theatre Academy in Helsinki in 2015. She also studied at the Inter-University Centre for Dance Berlin in Germany in 2014.

Pipsa Lonka Peter asui talossa

Kesäkuun 15. päivä vuonna 1965 käynnistyy Neitsytsaarilla sijaitsevan delfinaarion yläkerrassa yksi tieteen historian hämmentävimmistä kokeista: Peter-nimiselle pullokuonodelfiinille aletaan opettaa englantia. Hän asuu puoli vuotta kahdestaan nuoren naisen kanssa talossa, jonka kaikkiin huoneisiin on laskettu vettä. Kun tutkimus loppuu, viedään delfiini toiseen laboratorioon, jossa hänen elintilanaan on vain yksinäinen amme. Pian hän tekee itsemurhan.

Pipsa Longan näytelmä Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen perustuu tämän todellisen tapahtumasarjan pohtimiselle. Siinä yritetään käsittää ja ottaa todesta Peterin todellisuus.

Teksti sukeltaa, hengittää, vyöryy murhenäytelmän mukana, velloo sen herättämissä ajatuksissa, mykistyy eläimen äärellä. Eheän eläinfaabelin kertomisen sijaan Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen seuraa hellittämättä tunteiden ja ajatusten liikahtelua myös silloin, kun ne katkeavat, katoavat, kasautuvat tai käyvät ylivoimaisiksi.

Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen katsoo kohti (eläin)rakkauden paradoksia: rakkauteni voi tuhota kohteensa.

***

Pipsa Lonka on yksi Suomen käännetyimmistä ja tunnetuimmista näytelmäkirjailijoista. Hän toimii monen näytelmäkirjailijan luottodramaturgina ja on tehnyt useita kiitosta niittäneitä romaanidramatisointeja. Hänen teoksiinsa kuuluvat mm. Lauluja harmaan meren laidalta (2013), Toinen luonto (2018) ja neljän päivän läheisyys (2021). Lonka on voittanut kaksi kertaa parhaalle kantaesitystekstille vuosittain myönnettävän Lea-palkinnon. Hänen jokainen näytelmänsä koettelee ihmiskuvaamme ja taiteen rajoja.

Marie Kajava in the margin i wrote some shit about my soft skin

in the margin, i wrote some shit about my soft skin -näytelmä pohjaa näytelmäkirjailija Marie Kajavan parinkymmenen vuoden aikaisiin muistiinpanoihin, työpäiväkirjoihin, hatariin merkintöihin marginaaleissa, kohtauksiin jotka eivät ole päätyneet esityksiin, post it -lappuihin ja unohtuneeseen roskaan. Kaikesta tuosta syntyi monologinäytelmä, joka perustuu tähän dokumentaariseen materiaaliin sellaisena kuin se on: virheellisenä, rihmastollisena, kauniina, arvaamattomana.

Nykyaika pakottaa myös näytelmäkirjailijan huohottamaan ja keksimään koko ajan uutta sen sijaan, että pysähtyisi ja katsoisi siihen, mitä on jo olemassa. in the margin, i wrote some shit about my soft skin -näytelmän lähtökohta on pysähtymisessä ja kierrättämisen eleessä.

Monologi vie lukijan tai katsojan sinne, missä Kajava on kulkenut eli läntisen Afrikan sivukujille, Punavuoreen, Kalkuttaan, periferioihin, klimppejä ja limaa tursuaviin roskopönttöihin, hiekkaisille teille. Vie ja kysyy, mitä tässä elämässä kulkee ruumiidemme ja talojemme läpi. Ja mitä (meistä) jää jäljelle?

***

Marie Kajava on näytelmäkirjailija ja dramaturgi, joka asuu Helsingissä ja läntisessä Afrikassa. Hän on kirjoittanut näytelmiä, harjoitusprosessin myötä muototutuvia esityskäsikirjoituksia ja monenlaista tekstiä esityksiin. Viimeisimmät näytelmät ovat Undress me, then (2023), in the margin, i wrote some shit about my soft skin (2022), Pussycat (2020) ja Nälänhätä (2016). Näytelmien kirjoittamisen lisäksi Kajava työskentelee esitys- ja tekstidramaturgina teatteri- ja tanssiteoksissa sekä dokumenttielokuvissa. Kajava on tehnyt pitkään töitä kirjoittajana ihmisoikeus-, kehitys- ja pakolaisaiheiden parissa.

TUA & R.E.A.D. Noidankehiä – nykynäytelmäkirjallisuutta Balkanilta

Viisi nykynäytelmää Balkanin alueelta:

Nicoleta Esinencu: Intuboitu Eurooppa (suom. Tuukka Tuomasjukka)

Elise Wilk: Katoamisia (suom. Tuukka Tuomasjukka)

Tanja Šljivar: Kuten kaikki muutkin vapaat tytöt (suom. Hulda Tepponen)

Zdrava Kamenova & Gergana Dimitrova: Oy Tuhkimo Ab (suom. Heidi Backström)

Jeton Neziraj: kosovolaisen kyynikon kirjoittama näytelmä, jossa on neljä näyttelijää, joitakin sikoja, joitakin lehmiä joitakin hevosia, pääministeri, ja Milka-lehmä ja joitain paikallisia ja kansainvälisiä tarkastajia (suom. Fikrete Miftari ja Katariina Alander)

Noidankehiä-antologia on koottu R.E.A.D. -lukudraamafestivaalin ohjelmistoissa nähdyistä Balkanin alueen näytelmistä. R.E.A.D. Festival on vuodesta 2014 lähtien tuonut uutta näytelmäkirjallisuutta maailmalta Suomeen. Antologian näytelmät sykkivät alueen poliittisia kerrostumia historiasta ja nykypäivästä jokainen omaäänisellä, näytelmätekstien mahdollisuuksia haastavallakin tavallaan. Suomalaiset, sekä proosan että draaman tuntevat,  huippukirjoittajat Laura Gustafsson, Susanna Kuparinen, Sirpa Kähkönen, Riikka Pulkkinen ja Klaus Maunuksela ovat kirjoittaneet näytelmiin lukuavaimet. Esipuheen on kirjoittanut romanialainen teatterikriitikko ja kuraattori Cristina Modreanu.

Antologian ovat toimittaneet ja kustantaneet yhteistyössä Teatterin Uusi Alkukirjasto ja R.E.A.D. Festival.

T-efekti Me teatterissa, teatteri meissä

Teatteritieteilijöistä koostuva ryhmä pohtii teksteissään meitä suomalaisia teatterin katsojina, yhdessä ja erikseen. Me teatterissa, teatteri meissä -kokoelmassa he lähestyvät teatteriin liittyviä ilmiöitä ja teatteriesityksiä asiatekstin muotoa koetellen.

Muun muassa Pirkko Saision, Saara Turusen, Milja Sarkolan kuin Juha Hurmeen teokset saavat uusia tulkintoja. T-efekti pohtii myös rahan käsittelyä teatterissa, juhlanäytelmän mahdollisuuksia sekä sosiaalisen median kauaskantoisia vaikutuksia teatteriesityksiin.  Akateemisen ryhmän kynistä syntyi muun muassa tutkielmia, pakina, miniatyyrinäytelmä  ja chat-keskustelukin. Vankka teoreettisuus antaa havainnoille siivet. Tässä kokoelmassa T-efektin kirjoittajat esittävät uusia ja ennen julkaistuja tekstejä,

T-efekti on teatteritieteilijöiden julkaisu, joka kurvasi avoautolla internetin valtatielle vuonna 2019. T-efektin tavaramerkkejä ovat monipuolinen taiteentutkimuksen asiantuntemus, yhteiskirjoittaminen sekä huumori. T-efektin sivustolla T-EFEKTI – Kaiken maailman teatterihumanismia sinunkin verorahoillasi julkaistuissa teksteissä on tartuttu sekä kevyisiin että painaviin aiheisiin samaan aikaan akateemisella tarkkuudella ja höyhenenkevyellä kepeydellä. Kirjallisten esseiden lisäksi T-efekti on hakenut myös uudenlaisia tekstimuotoja muun muassa meemien muodossa. T-efektin tekstit  juhlistavat näyttämötaidetta ja siitä kirjoittamisen iloa. Kirjoittajina teoksessa ovat Heta Keskinarkaus, Leena Kärkkäinen, Sanni Martiskainen, Maura Minerva, Antti Taipale, Laura Tapio, Topi Vainikainen, Sofia Valtanen, Karoliina Vesa ja Eeli Vilhunen.

Sisältää seuraavat tekstit: Erään esseen backstage, Näkymätön feelgood, Historia on tarina meistä nyt – eli miten Suomen Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin juhlaesitykset tulkitsevat suomalaista historiaa, Uhanalainen tai vähintäänkin silmällä pidettävä, Mitä jos teatterin katsoja olisikin teatterin kokija?, Tehdäkö vai eikö tehdä Hamlet?,  Miten luotettava on muistin skenografia?  ”Älkää luottako meihin” – Valehtelijan peruukin autofiktio ja epäluotettava kerronta, Minun, meidän, oma ja jaettu  –  Teatterin rooli henkilökohtaisena ja sosiaalisena paikkana, Suunta kohti näytelmähyllyä, Kumma Kaarlo – historiallisen henkilön queer-muotokuva Juha Hurmeen Making of Leassa, Teatterissa ei puhuta rahasta, Keskustelufoorumi, Sosiaalisen median draama sosiaalisena draamana: tapaus Uppo-Nalle,  Loppukevennys – Älkää rämpyttäkö flyygelipilvee

Hanna Helavuori Tuntoisia ruumiita

Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa? on tekstikokoelma, jossa vapaa kirjoittaja ja opettaja Hanna Helavuori jäljittää 2010-luvulla tapahtunutta esiintyvien ruumiiden vallankumousta. Tuntoisissa ruumiissa hän kirjoittaa siitä, mitä esiintyjän ruumiillisuus on ja mitä se saa aikaan.

Helavuori nostaa kotimaiset keskeiset ruumiillisuuden uudelleenajattelijat, kuten Leea Klemolan, Niina Hosiasluoman, Geoffrey Eristan ja Teo Ala-Ruonan sekä kymmenet muut häntä nautinnollisesti riivaavat taiteilijat esiin. Hän välittää historia- ja teoriatietoisilla teksteillään sitä iloa, mitä teatterin ajatteleminen voi tuottaa, mutta herättää itsenäisellä ajattelullaan myös levottomuutta.

Tuntoisissa ruumiissa piilee rakenteita uhmaavaa radikaaliutta. Kirja sisältää Helavuoren tätä kirjaa varten laatimia tekstejä sekä aiemmin julkaistuja tekstejä.

Hanna Helavuori on työskennellyt johtajana Teatterimuseossa, FinnAgorassa Unkarissa sekä Teatterin tiedotuskeskus TINFOssa. Hänen kirjoittamistaan siivittää vahva näkemys teatterin merkityksestä yhteiskunnalle. Erityisesti hän on perehtynyt sen ruumiillisuuteen. Hän kirjoittaa, opettaa sekä bloggaa ahkerasti nykyesityksistä sekä esittävän taiteen ajankohtaisista kysymyksistä.

Minua kiehtoi kaikki se pinnanalainen. Jokin vetää kohoa pinnan alle, onko se kala vai jotain muuta. Koivujen katveesta lehtien ja sammaleen peitosta pilkahtaa keltaista. Se on kantarelli ja niitä löytyy useampia, kun vähän kaivelee ja rapsuttaa. Rihmastot levittäytyvät ja yllättävät. Ruosteisen rautanaulan pienenpieni osa paljastaa sen piilopaikan. Ja koko maisema oli täynnä jättimäisiä mannerjään kuljettamia siirtolohkareita. Ne olivat kuin taivaasta pudonneita. Minua ei kiinnostanut avaruus. Minua kiinnostivat sienet, naulat ja kivet. Mitä tämä ruumiisiin liittyy? Minulle ruumiimme ovat valtaisia näkymättömiä pinnanalaisia rihmastoja. Ihminen on geenejä, soluja, hormoneja, mahanesteitä, sisäelimiä, luita ja lihaksia. Veren voimme nähdä, saada sen vuotamaan, mutta paljon on sitä, joka vain tapahtuu. Vatsa menee solmuun, iho menee kananlihalle, lihakset tärisevät, sukuelimet turpoavat, kyynel nousee silmään, pala menee kurkkuun.

Kid Kokko Katoaminen – passio

Katoaminen – passio on esitystaiteilija, näyttelijä ja kirjoittaja Kid Kokon ylistetyn näyttämöteoksen kirjallinen pari. Kirja on kaksikielinen (suomi-englanti). Englanninkielisen käännöksen on tehnyt H Ouramo. Kirjallisen teoksen visuaalisesta muodosta vastaa palkittu graafinen muotoilija Arja Karhumaa. Katoaminen – passio on Kokon ensimmäinen kirja.

Katoaminen – passio on keskeinen osa suomalaista 2020-luvun esitystaidetta. Näyttämöteos sai ensi-iltansa syksyllä 2021. Kokon lisäksi sitä olivat tekemässä Tari Doris (ääni), Meri Ekola (valo), E.L. Karhu (tekstin dramaturgi) ja Ami Karvonen (esityksen dramaturgi). Teos manifestoi ja kirkastaa monia keskeisiä paradigmanmuutoksia, joita esittävä taide parhaillaan käy läpi koskien representaatioita, tilan ottoa ja intersektionaalisuutta. Henkilökohtainen poliittisuus näkyy teoksen hiotun minimalistisessa kielessä. Kirjan muodossa, Karhumaan sitä tukevan taiton kanssa, Kokon tekstistä nousee esiin sen lyyrinen voima ja hauraus. Samalla kirja toimii näyttämöteoksen ainutlaatuisena taltiointina.

Noora Dadu Minun Palestiinani ja Fail

Näyttelijä Noora Dadun esitys Minun Palestiinani – monologi kahdelle näyttelijälle (2015) syntyi perehtymisestä Israelin ja Palestiinan konfliktiin. Se kuljettaa lukijansa aistivoimaisista matkamuistoista identiteettipohdintoihin ja ehdottaa ratkaisua miehityksen lopettamiseksi.

Seuraavaksi suomalais-palestiinalainen Dadu teki esityksen Fail – virheellinen esitys (2016). Sen 
yhtenä sytykkeenä toimi se, miten hänen suomalaisuutensa ja liikkumatilansa näyttelijänä pieneni työnantajien silmissä Minun Palestiinani jälkeen. Fail pyörittää kaleidoskooppimaisesti erilaisia mahdollisia minuuksia. Sen ytimessä säteilee ajatus jokaisen ihmisen määrittelemättömyydestä ja virheellisyydestä taiteen lähteenä.

Minun Palestiinani ja Fail -teosparin aivomyrsky kristallisoituu kestäväksi kaunokirjallisuudeksi. Se kysyy: voiko taide kurottaa kansainvälisten konfliktien ja identiteettien yli?